..jatkuu...

Olen siis menossa autokorjaamolle ja sen myös löysin.
Taas se sitten alkoi, se naureskelu. Minulla sitten kyrsii suorastaan nuo omahyväiset ukot, joiden mielestä minun laatupirssi on jotenkin aikansa elänyt.
Eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta, tiskillä oli viidenkympin ylittänyt mies jolle asiani esitin ja tässävaiheessa hän oli vielä aivan asiallinen, mutta annas olla kun mentiin pihalle kuvaamaan ne lommot ja naarmut. Voi sitä vinoilun määrää.
Myönnän, etten aivan varmasti olisi korvaani lotkauttanut jos olisin itse autoa kolhinut, mutta kun kerran on mahdollisuus ilmaiseksi tasoitella vanhan rouvan peräpäätä, niin toki sen teen.

Kun äijä oli saanut hohotellen siinä päteä ja saapastella, niin sitten siirryttiin sisälle paperihommiin.
Saan kuulemma tiistaina tuoda auton korjattavaksi, mutta pitää muistaa sekin mahdollisuus, että vakuutusyhtiö tekee kertakorvaustarjouksen kun auton on kerran niin VANHA.
Tunteet ne on kuulkaa vanhoillakin autoilla tai ainakin niiden melko vanhoilla omistajilla.
Me lähdettiin massukan kans kotiin nuolemaan haavoja sielusta.

Sitten koitti se tiistai ja vein aarteeni sinne korjaamon pihalle ja samalla kun vein avaimet (onneksi tiskillä oli fiksumpi kaveri, jolla pokka piti) annoin muutaman tosi tärkeän ohjeen mm. rattilukosta ja siitä kuinka ovia ei saa missään nimessä laittaa pakkasella lukkoon. Tällä piti pokka edelleen....
Metsuri oli minulla mukana, ettei tarvinnut kävellä töihin ja melkein kuulkaa itkeä tirautin siinä etupenkillä kun piti se massukka jättää sinne niiden ilkeiden äijien kopeloitavaksi ja kiusattavaksi.
Metsuri taas puhalteli ja pyöritteli silmiään. Se on niin paatunut ihminen.

Olin ehtinyt olla töissä muutaman tunnin kun puhelin soi ja vakuutusyhtiön hemmo soitteli.
Hän oli käynyt katsomassa lommon ja tullut siihen tulokseen, että he mielummin maksavat minulle kertakorvauksena 5oo euroa jos haen auton pois.
No oho ja voi voi, mitenkähän nyt ois......mahdanko ottaa ne viisisataa..... no KYLLÄÄÄÄÄÄ!!!
Ja samantien soitin sinne lääkärikeskukseen ja tilasin ajan kaikkiin mahdollisiin tähystyksiin.
Näin sitä meillä laitetaan elämä ranttaliksi!
On tänään onnen päivä, ei murhe huolen häivää. On tänään onnen päivä ja onnellinen oooooon!!!

Autoa noutaessa piti oikein korjaamon puoleltakin tulla äijien kyttäämään kenen se ruosteinen romu pihalla on  jota olis muka pitänyt korjata. Ja vielä rattilukkokin laittaa...no hohohoh!
Minä nappasin avaimet ja kaasutin ylväästi nokka pystyssä pois paikalta sillä vauhdilla jolla nyt suinkin uskalsin ajaa kun ikkunoista ei molemminpuolisen jäätymisen takia juuri nähnyt kunnolla.
Mutta minullapa on kohta viisisataa, niilläpä ei oo. Ähäkutti.