Se saa nuo kevätauringon ensisäteet ihmismielen ihan pois tolaltaan, niin olin sekopäisenä, että otin sukset kahden vuoden tauon jälkeen esille ja läksin lykkimään tuonne pusikkoon.
Minähän en mene minnekkään kuntohiihtoladuille toisten tielle pyörimään (pelkään niitä haalarihemmoja) vaan lykin toppahousuissani pitkin metsiä.
Tämähän on nyt ihan luksusta kun pääsen tuosta takaovelta suoraan hiihtämään, ei tarvi ensin ajella autolla tai kävellä hiihtimet kainalossa. Siitä sitten lähdin kelkanjälkeä pitkin kohti rantaa.
Ajatuksena oli, että hiihtelen kelkkareitillä ja vähän siellä sun täällä, vaikka sitten niitä metsurin tekemiä latuja pitkin ja näin teinkin.
Kunnes kuulin joenjään kutsuvan minua puuterilumineen ja oi, kuinka kauniisti auringon säteet siellä kimmalsi. Siis sinne.
Siinä sitten hiihtelin ja vähän alkoi jo epäilyttämään, että onkohan tämä nyt ihan viisas veto?
Kun ei kukaan muu näytä hiihtäneen, mutta sitten järkeilin, että onhan tästä mennyt moottorikelkkakin ja se nyt sentäs ainakin toistaiseksi painaa minua enemmän. Paitsi, että....ajaahan ne aika lujaa....ja kesälläkin veden yli.....
Sitten alko jo vähän pelottamaan kun rannassa näytti olevan ihan sula pläntti.
Käänsin sukset kohti rantaa ja könysin törmää ylös, näin metsruin tekemän jäljen ja lähdin sitä hiihtämään. No hän oli siellä mennyt leveillä metsäsuksilla ja minä pakersin ohuilla läpsyköillä, voitten uskoa, että soijaa pukkasi.
Järkeilin jäljen yhtyvän jossain vaiheessa sinne kelkkareitille, mutta ei sitä vaan näy eikä kuulu.
Alko kyrsimään ja käännyin takaisin, että voikin ihmisellä olla sunnistusvaisto nolla ja että voikin olla TYHMÄ mies! Mitä se nyt on tuollalailla hortoillu pitkin puskia, ei mitään järkeä noissa sen laduissa.
Hiihdin takaisin siihen mistä nousin törmälle ja lähdin nyt hiihtämään kelkanjälkeä jonka toivoin osuvan sille kelkkareitille ja äläpä huoli; se osui!
Sitten vähän pelotti, että mitä jos en kuule tarpeeksi ajoissa takana tulevaa kelkkaa ja joku pösilö ajaa minun ja toppahousujen yli. Kun ne on semmosia kaahareita jotkut. Hiihdin hopusti pois.
Ei tämä nyt ollutkaan niin rento reissu kun olin kuvitellut - vaikkei yhtään kelkaa näkynyt missään- ja lähdin sitten kotia kohti kun sinne vielä osasin.
Kotona meni kaikki vaatteet vaihtoon, oli sen verran extriimiä tämä kuntoilu. Metsurilta tuli melkein nippuria otsaan kun se kuuli, että olin mennyt jäälle. Oli kuulemma meinannut huutaa perään ettei jäälle kannata mennä, mutta tuumannut sitten etten minä varmaan niin tyhmä ole. Sen pitää vissiin tutustua minuun vähän paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti