Nysätukka

Sehän on aika monelle tuttu ongelma, että kun paikkakunta vaihtuu, niin ei oikein tiedä mistä löytäis uuden kampaajan sen entisen hyvän tilalle.
Itselle tämä onglema tuli myös vastaan jo noin kuukausi sitten, mutta jahkasin ja mietin hiukset navassa asti roikkuen aina eiliseen saakka.
Mietin pitkään ajelenko Rovaniemelle sille tutulle luottokampaajalle vai olenko rohkea rokan järsijä ja kannatan paikallista karvuria. Ikävä kyllä päädyin viimeiseen vaihtoehtoon ja tilasin ajan paikalliselle.

Eilen puoli yhdeltä sitten astelin reippain mielin kampaajan ovesta sisään ja tämä minun kampaaja siellä ystävällisesti huuhteli peräseinältä kehoittaen ottamaan takkia pois ja istumaan vähän aikaa hänellä kun on tämä kaappien järjestely vähän kesken.
Mikäpä se siinä, minähän istuin ja lueskelin lehteä. Sitten tyttö kutsui minut tuoliin ja heti alkuunsa laitoin merkille, että sehän juttelee minulle kuin vähäjärkiselle. Tähän tapaan: "No mites me haluttais nyt leikattavan tään hiuksen?" tai "Juuuu-u, onhana se väri tosi kiva sitten laittaa leikattuihin hiuksiin, niiiiiin" .  Pesupaikalla sama lässytys jatkui ja välissä hän nauroi nikotellen niin, että kampaamon seinät raikui.
Pestessä hän kysyi onko päänahkani herkkä vai saako hieroa ja minä -hieronnan suurkuluttaja- aivan töpinöissäni lupasin ja valmistauduin vaipumaan nirvanaan.
Tytöllä oli betonimiehen näppituntuma ja hän rusikoi pääparkaani sellaisella voimalla, että siinä sai pikkuaivotkin huutia. Äiti auta......

Vihdoin päästiin takaisin tuoliin ja hätäpäissäni tartuin ensimmäiseen lehteen jonka löysin ettei tyttö vain jatka sössötystään, olisin voinut heikkona hetkenä syöttää ne sakset hänelle. Toki annoin noin niin kuin päälisinpuolin ohjeet miten leikataan, mutta tuumasin (idiootti kun olen), että saat leikata oman makusi mukaan. VIRHE!
Tyttö tuumasi, että "en leikkaa tuolta takaa sitten muuta kuin kuivat latvat pois kun me kerran kasvatetaan tätä hiusta". Ai ME kasvatetaan....

Nips-naps hän siinä saksi ja minä lueskelin ja kun otsista työstettiin laitoin tietysti silmät kiinni.
Ja kun työ oli valmis ja hiukset kuivattu, minua katseli peilistä vankimielisairaalan suljetun osaston potilas.
Siis aivan kamala otsis! Se oli millin mittainen ja sivuilla törrötti vähän pitemmät tupsut, ikään kuin torahampaat.
Minullahan on tämmönen kirkiisin pallopää ja pingispallonenä, joten voitte kuvitella, että oli soma.
Ja tyttö säteili tyytyväisyyttä. Mitä tekee suomalainen torahammastukka? No maksaa kiltisti ja menee kotiin märisemään. Itseasiassa minulla nauratti ihan hulluna enkä edes mennyt suoraan kotiin vaan kävin kaupassa pällistelemässä ja huvittamassa vähän muitakin.
Kotona metsuri nauroi ainakin tunnin kunnes löysin kaapista leveän pannan jonka alle sain nysätukan survottua.
Päätin sitten kuitenkin naurattaa ukkoa vähän lisää  heti kun se sai itsensä rauhoittumaan ja menin eteiseen, tempasin pannan pois jolloin alta paljastu millin pysytukka.
Metsuri istui keittiön pöydän ääressä juomassa kahvia, hiivin olohuoneeseen ja kurkistin siitä seinän takaa niin, että pelkkä naama näkyi. Ja taas naurettiin.

Ohoi, ei pidä ottaa tätä elämää niin vakavasti, hiustahan se vain on ja minullahan tuo hius onneksi kasvaa melkoista vauhtia. Ilmeisesti on lannotukset kunnossa, kuten eräs ystäväni totesi.

Sitä minä vaan olen tässä mietiskellyt, että luuliko se tyttö ihan oikeasti minun olevan läheisen toimintakeskuksen asukas vai onko kohtelu kaikille sama. Kuka haluaa tulla testaamaan?