Tätä vuotta!

Aika mahtavaa, nyt se suurten muutosten vuosi on sitten takana ja kaikesta on selvitty.
Pientä ja välissä vähän suurempaakin vihlontaa on vielä iholla kuluneesta vuodesta, mutta aika parantaa haavat ja muokkaa rosoiset ruvet.
Pauli-Anterohan se on se suurin ikävän tuottaja edelleen ja sitä me ikävöimme kaikki, on tuhasia ja taas tuhansia hetkiä jolloin Pauli tulee mieleen ja ikävä iskee. Kuten nyt eilen illalla kun metsurin kanssa seistiin pellon reunalla katsomasa raketteja kaikessa rauhassa, eikä tarvinnut olla jossain korven uumenissa Pauli kainalossa. Se raukka kun pelkäsi raketteja kuollakseen.
Kuusen koristelu keskeytyi myös kun tuli niin hillitön ikävä menneitä vuosia kun kotona oli vielä Larvanto ja Pauli.
Kunnon itkut metsurin kainalossa helpotti kummasti ja siitä oli hyvä jatkaa koristelu loppuun.

Joulu oli aivan ihana kun Larvanto ja Tyttis tuli Helsingistä meidän iloksi moneksi päiväksi.
Oltiin mummolassa viettämässä joulua pari päivää ja sitten siirryttiin tänne kirkonkylän hulinaan, joka onkin hirmuista pölinää. Ihmisiä näkee ainakin ruokakaupassa.
Tyttis hoksasi, että lähdetään tapanintansseihin ja minäkin innostuin vallan. Se into tosin sammahti tosi nopsaan kun huomattiin ettei täällä ole enää niitäkään!
Perjantaina vein sitten nuorison Rovaniemelle, jossa juhlittiin samalla Larvannon isän pyöreät vuodet.
Ajelin illan suussa takasin kotiin ehtiäkseni seuravana aamuna metsurin mummon hautajaisiin.
Sää nyt ei varsinaisesti kirkkoväkeä suosinut; pakkasta oli 27 astetta ja voitte olla varmoja, että siunaus hautausmaalla tapahtui todella nopeasti.
No seuraavana päivänä pakkane sitten laski, mutta lunta tuli vaakasuoraan ja tuulta riitti iltaan asti joten jos näistä kahdestä säästä pitäisi se hautajaisilma valita, niin mielummin sitten se pakkanen. Pysyy tukka hyvin.

Joulun aikaan siis ehti  mahtua kaikenlaista, niin iloa kuin suruakin, mutta onneksi sopivassa suhteessa ja päälimmäiseksi jäi hyvä mieli.
Joulu oli myös hyvää aikaa niille 69:lle ruotsalaiselle lehmälle jotka noin vaan katosivat laitumeltaan juuri ennen  joulua. Ne kun  oli määrä viedä teurastettavaksi ja kun isäntä sitten lampsi 19. päivä laitumelle niitä hakemaan, niin siellä ei ollut yhdenyhtä ammua.
Joulun ihme, sanon minä tai sitten jossain on ollut todella tiivistunnelmainen joulu.

Uusi-vuosi on ainakin tässä pitäjässä takulla sujunut rauhallisissa merkeissä ja jos ei ole, niin en kyllä usko.
Me nimittäin eilen illalla ajeltiin mummolan saunareissulta keskiyön tuntumassa läpi keskustan ja ainoat juhlijat mitä me nähtiin oli yksi poika joka konttasi korkean palteen päällä ja sen kaksi kaveria jotka kannusti ryömijää kävelytiellä. Oli myös muuan pappa sauvakävelyllä. Siinä se.
Kylän suurin hotelli, jossa minä olen nuoruudessani viettänyt useammankin vuodenvaihteen, oli pimeänä. Paikallisen pubin pihalla oli yksi ihmine ja sen toisen -vähän suuremman- pihalla oli kolme juhlijaa. Joten levottomuuden osumatarkkuus on minimaalinen.

Uskoisin, että minulle on tulossa hyvä vuosi. Sain ensimmäisen kerran elämässäni joulupuurosta mantelin (mahdollisuus voittoon oli olematon suuresta osallistujamäärästä johtuen) ja tinassa oli paljon, paljon rahaa!!
Minun ja metsurin yhdessä valama tina oli pinnaltansa tasainen ja varjossa näkyi lintu, joten meille on luvassa seesteinen ja onnellinen vuosi. Tähän tulkintaanhan ei vaikuta sitten yhtään se seikka, että olin juuri opiskellut lehdestä miten tinoja tulkitaan ja näin meidän tinassa linnun joka puolella vaikka sitä kuinka käänneltiin.