Aivotonta touhua

Häijy pirulainen

Nyt kuulkaa oli lehdessä sellanen juttu, ettei tästä toivutakkaan ihan heti, liekkö koskaan.
Talitiaiset, nuo söpöt pikku sirkuttajat on murhaajia. Kylmäverisiä lihansyöjiä.
Perunkajärvellä muuan Tapani oli seurannut ikkunastaan kuinka tintit oli hyökänneet onnettoman, pienen urpiaisen kimppuun oikein porukalla (senkin raukat!) ja nakuttaneet sen hengiltä.
Siinä ei ole urpiaisella paljoakaan mahdollisuuksia selvitä jos ei ihminen satu avuksi.

Lintututkija tätä sitten selitti, että tinteillä tämä käytös on geeneissä. Ennen muinoin kun ihmiset ei vielä ruokkineet lintuja, niin ne sitten söi toisiaan nälissään. Mitä kovempi pakkanen, sen kamalampi käytös. Ja kun oikein tuli hiuka, niin sitten tintti vaan pamautti nokallaan urpiaisen kallon halki ja hotkaisi sen aivot. Yöööööök!
Ja vaikka nyt on pöntöt pullollaan siemeniä ja talipalloja, niin silti tämä alkukantainen käytös saa joskus vallan. Varsinkin jos tintti näkee huonovointisen urpiaisen, niin eihän se voi vastustaa kiusausta vaan täytyy ottaa toinen pois päiviltä ihan huvin vuoksi.
Kyllä on niin kamalaa.

Onneksi satuin just tänään vierailemaan veljeni luona joka on suuri eläinten ystävä. Siellä oli eläimille niin hyvät murkinat ettei nyt ihan heti tule mieleen kenenkään aivot.
Näin ensimmäisen kerran elämässäni ylipainoisen oravan, se oli niin paksu pallo ettei mitään rajaa ja siinä se istua könötti aidalla mässytellen talikiekkoa (jossa oli siemeniä) hyvät tovit.
Linnut söi sitä samaa sapuskaa, mutta ne odotteli alhaalla niitä siemeniä jotka oravan suupielistä pölisi hangelle ja meni vasta oravan lähdettyä nokkimaan kiekkoa.

Hiirillä oli omat karkelot aina silloin kun veljeni antoi niille oman pullan. Muuan hiiri oli syönyt pullaan reiän ja kaivautunut sitten sinne pullaan popsimaan sisuksia. Voin vain kuvitella miten onnellinen hiiri on ollut siellä pullan sisällä istuskellessa. Ihan sama kun minut olisi aikoinaan istutettu suklaamunan sisälle.

Joskus kesällä hiiri saattaa kuulemma livahtaa tupaankin ja silloin se hellästi pyydystetään pipoon ja kannettaan ulos. Ei suinkaan hutkita luudalla hengiltä kuten meillä voisi hyvinkin käydä kauhea huudon säestämänä.

Jos meillä on tintit rajuna  niin Kiinassa tänä vuonna on käärmeet ihan must. Koska vuosi 2013 on käärmeen  vuosi, niin kiinalaiset on innostuneet ostamaan käärmeitä kotieläimiksi.
He uskovat ihan tosissaan, että käärme kotona tuo onnea. Tosin aika monet sitten kyllästyy melko pian tuohon onnen tuojaan ja kaupittelee niitä sitten netissä. En tiedä nakkaako kiinalaiset käärmeen pannulle paistumaan vai mikä oli se maa jossa niitä myös syötiin, mutta sehän olisi varsin kätevää kun alkaa matelija ottamaan nuppiin. Lounaaksi vaan käärmeenliemikeittoa ja nahkasta hieno kukkaro. Sinne meni onnenkalu.

Istuskeltiin metsurin kanssa soffalla telkkua töllöttämässä ja siellä tuli tämä käärmeen vuosi puheeksi. Mietiskelin siinä ääneen, että olinko isäni kanssa kiinalaisessa horoskoopissa just tuo käärme kun metsuri siinä ihan vakavalla naamalla tuumasi, että taisitta olla sikoja.
SIKOJA!!!! Mistä sille mahtoi tulla oitis sika mieleen?!
Tarkistuksen jälkeen voin iloisesti ilmoittaa, että kyllä me käärmeitä ollaan. Metsuri on itse sika, oikein possujen possu.