Ohjeita avoliittoon

Juuri nyt koen olevani jo niin kokenut tässä avovaimon roolissa, että voin rennolla kädellä jakaa ohjeita muillekkin samaa yrittäville.

1. Jos et kuule mitä mies sanoo, teeskentele kuulevasi.
Ehkä siksi, että metsurilla on matala -ja hiljainen- ääni, en useinkaan kuule mitä hän sanoo. Jatkuva "häh,täh,mitä?" saat hänet sitten puolestaan hulluuden partaalle, joten ratkaisin ongelman seuraavasti:
Jos en kuule, vastaan "Yymmmmm..."  ja toivon ettei se kysynyt mitään. On toiminut toistaiseksi.
Harvoin olen jäänyt kiinni ja silloinkin vetoan huonoon muistiini.

2. Lopeta jankuttaminen heti alkuunsa.
Kun huomaan ettei mies nyt ole ollenkaan samalla aaltopituudella minun ajatuksen juoksun kanssa, en ala vänkäämään. Tänään esim. kysyin koska ennakkolippujen myynti erääseen tilaisuuteen alkaa ja hän siellä toteaa ettei kuulemma ole ilmoitettu muuta kuin paikka. No minä ajattelin, että varmaan lippuja myydään jo jos kerran paikkakin on ilmoitettu, mutta ilmaisin itseni (taas) epäselvästi ja huomasin kuinka siellä toisessa huoneessa alkoi verenpaineet nousta, kun ei sitten ihminen yhtään ymmärrä minun puhetta. Päätin sitten olla hiljaa, ihan ymmmmm-linjalla ja tarkistaa asian itse tietokoneelta kunhan metsrui menee lumitöihin.

3. "Et saa"....totu siihen.
Minä kun kysyn jotain aloittaen sanoilla "Saanko?" niin takuuvarmasti vastaus on "Et saa" ennen kuin olen päässyt edes tuon pitemmälle. Kysyinkin sitten tältä luomakunnan kruunulta, että mitä jos kysynkin sellaista mihin olisikin kannattanut vastata "Kyllä saat, tottakai"?  Hän vaan tuumasi rauhallisesti, että ainahan voi muuttaa mieltään. Siinä samantien. Miehet.....luulin, että vain naiset.
Niinpä jos todella haluan saada tahtoni periksi, kuitenkin antaen ymmärtää niin, että mies saa tehdä lopullisen päätöksen, muotoilen kysymyksen ihan toisella lailla. Huomaatko kuinka nöyrä avovaimo olen?

4. Anna sen olla luolaihminen edes joskus
Antaa sen ripustella hikisiä hiihtovaatteitaan pitkin ja poikin kylpyhuonetta, raahat kelkan telaosa saunaan ja piereskellä vapautuneesti. Ei kannata polttaa päreitään verkkareista jotka lojuu keittiössä eikä paidoista jotka lojuu soffalla. Ja jos se haluaa joskus haista hielle, niin siitä vaan. Ei ole pakko nuuskia.

5. Kehu, vaikkei olisi niin aihettakaan.
No kun se siivoaa, ei kannata vinkua listoista joiden päällä saattaa hyvinkin olla pölyä tai rasvatahroista keittiössä. Tai kun se petaa, niin parempi olla nykkimättä sängynpeittoa oikeaan asentoon ja tyynyjen kulmia suoriksi. Ruokaa ei moitita ikinä, suolaa saa kaapista lisää ja ne paperinohuet leivätkin tuli syötyä kun laittoin kolme päälekkäin.
Muuten loppuu palvelu.

6. Pidä korvat puhtaana, että kuulet kun kehutaan.
 Kehuminen ja lemmenluritukset, ne on hänen mielestään säästelemisen arvoisia asioita. Turhaan ei tuuli huulia heiluttele, joten jos minua kehutaan niin se on sitten NIIN TOTTA! Ja suotavaa on kuulla ne heti ensimmäisellä kerralla sillä uusintaa tuskin tulee ihan heti. Montakohan kertaa olen ne missannut ja sanonut "ymmmmmm............", no tuskin kovin monesti, kun muistelee sitä salamankin osumatarkkuuta...

Tässäpä näitä neuvoja näin aluksi, näillä pärjää jo todistettavasti ensimmäiset puolivuotta.

Loppukevennykseksi laulu jonka opin tänään:

Haravasta katkesi pii,
katkesi toinenkin pii,
isä laittoi uuden piin ja
taas sitä haravoitiin. Juu.

Jotenkin sopivan simppeli meitsin makuun. Opin sen heti ulkoa.