Inkeri

Saanko esitellä;  Inkeri ihanainen

Minulla on uusi ystävä, kaunis ja ainutlaatuinen.
Ei mikään nopeasti lämpiävä tyttö, mutta koko ajan rohkeampi.
Sillä on kauniit silmät ja valkoinen pylly ja se on pieni ja siro. Se on Inkeri.

No ei täällä sentään kaksijalkaisilla vielä ole valkoinen pylly vaikka aikalailla arktisilla alueilla asutaankin, mutta Inkerillä onkin neljä jalkaa koska Inkeri-ihanainen on kauris.
Alkusyksystä Inkerillä oli kaveri ihan omaa lajiaan, mutta ei enään. En edes halua kuvitella mitä kumppanille tapahtui.
Nyt pelkään ihan hullun lailla ettei Inkerille tapahtu mitään pahaa. Suunnittelin jopa sen ruokkimista, mutta tylsä metsuri puhui järkeä. No ei kai se niin viisasta enää näin keväällä olekaan kun Inkerille jo luonto alkaa tarjoilla aterioita, mutta ensi talvena kyllä varmasti ostan poronrehua ja kerjään kaupoista omenoita Inkerille.

Alkuun Inkeri oli niin ujo tyttö ettei uskaltanut kovinkaan lähelle takapihaa, mutta nyt se hiippailee jo melko lähelle, pystyy ihan ikkunasta seuraamaan ilman kiikareita.
Se jopa pisti kelkan jäljelle pötköttelemään, kurotti kauniin kaulansa kohti aurinkoa ja sulki silmät.
Oi miten ihanaaaaaa!!!
Aamuisin kun käyn sen oman metsälenkkini (kun normaalit ihmiset vielä uinuu unta) niin Inkerin pienet sorkan jäljet somistaa polkua. Tiedän jo sen vakio lepopaikan ja melko tarkkaan kuinka se metsässä liikuskelee.

Jos tästä asunnosta joskus muutetaan, niin lassoan Inkerin kyytiin. Metsuri on kyllä sitä mieltä, että viimeistään silloin Inkku kuolee kauhusta. Ai että,
vain mies voi olla niin pessimisti!