tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kultainen, keltainen lammikko

Jos jostain pitää migreeni-potilaan olla tarkka, niin siitä, että lääkettä on aina kotona eikä resepti vanhene.
Minullapa vanheni, hyvä merkki sinänsä ettei sitä lääkettä ole tarvinnut kovin usein hakea koska näin pääsi ihan hiljaa itsekseen käymään. Lääkettä oli toki vielä jäljellä, joten en nyt paniikkiin herennyt vajoamaan. Vein reseptin tk:hon uusittavaksi, uusinta kestää viikon. Meillä täällä reseptin uusiminen etenee niin, että viet oman tiimisi postilaatikkoon uusittavan reseptin ja saat hakea sen saman talon neuvonnasta -siitä lasikopista- viikon kuluttua. Koppero on auki päivittäin klo 15:sta, asia jota en tiennyt enkä osannut edes arvata koska yleensä nämä lasikopperot on käsittääkseni auki neljään, näin työssäkävän ihmisen näkökulmasta ihan loogista. Kaasutin tänään hakemaan reseptiä, olin paikalla vähän yli kolme ja akvaarion verhot oli jo tiukasti kiinni. Päättelin, että johan nyt joku ystävällinen hoitaja voi varmasti antaa minulle sen lappusen sieltä lukkojen takaa kun nyt kerran täällä jo olen. Ala-aulassa ei näkynyt kuin muutama potilas joten kipaisin seuraavaan kerrokseen jossa tepastelikin hoitaja pikku kärryänsä työntäen. Ei ollut ystävällinen, ei. Tervehdin ylen kohteliaasti ja esitin asiani, täti irvisti ja näytti kulmahampaansa. Sitten hän alkoi nyreänä sanailemaan, kuinka he eivät ollenkaan saisi mennä sinne kopperoon pläräämään mitään papereita, mutta ehkä nyt tämän kerran. Ehkä. Sitten tämä sairaiden pelastaja komensi minut sinne alakertaan ja mulkaisi kylmästi päälle ja katosi. Ihme temppu, mietin että mikä musta-aukko sen mahtoi nielaista, mutta menin sitten nöyrästi seisomaan ikkunaverhojen taakse ja kappas vain samalla hetkellä täti kurvasi käytävälle eräästä ala-kerran ovesta. Mitä salareittejä ne oikein kulkee?!!
"Nimi ja sotu" täti karjaisi ja minä vikisin tietoni ja kas vain, muutamassa sekunissa tuuppasi täti respetin kouraani ja katosi. Ai jummi, johan oli varsinainen yleisönpalveljia. Mene täti naurujoogaan niin helpottaa. Minä pureskelen niitä armosta annettuja pillereitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti