Minun mies se on kuulkaa melkonen martta! Alettiin nimittäin näin sunnuntain kunniaksi siivoamaan keittiönkaappeja, se tehdään vain ja ainoastaan silloin kun metsuri on läsnä. Minä olen vuosisadan toivottomin siivooja, en omaa minkäänlaista järjestelykykyä ja siivouksesta ymmärrän hyvin vähän. Mutta metsuri on siinä hommassa aivan huippu. Se kuulkaa löysi ostamastani Tolu-suihkepullostakin aivan uusia ulottuvuuksia, välissä se ruiski siitä vaahtopalloja, välissä taas tolu suihkusi kaaressa ja laajalti ja minä saatoin vain katsoa ihaillen. Se jynssäsi ja raaputti, hinkkasi ja kuoputti. Järjestelmällisesti se siirtyi kohteesta toiseen (kaapista kaappiin) ja kun toinen käsi hinkkasi, niin samalla toinen nakkeli ylimääräisiä roinia jätesäkkiin. Se siivosi jopa maustehyllyn!!
Vielä viime töikseen se huomasi jääkaapin yllä olevan kaapin, minulla meni naama valkeaksi kun tiesin mitä tuleman pitää. Mies-martta löysi sieltä sekä puoliksi palaneita itsenäisyyspäivänkynttilöitä, sekä kokonaisia. 8 pussia kinkunpaistopusseja, miten olinkin onnistunut ostamaan kaikki eri merkkisiä! Mielenkiintoista! Sitten sieltä löytyi ennen seurusteluamme ostettuja servettejä, eli noin 13 vuotta vanhoja, aika pölyisiä ja runsaasti erilaisia peltipurkkeja ja punottuja koreja. Katsos kun koskaan ei voi tietää jos vaikka innostuu leipomaan jollekulle lahjaksi vaikka pikkuleipiä, ne on niin soma antaa sellasessa rasiassa. No nyt ei leivota, niille tuli noutaja.
Yritin välissä vinkua, ettei nyt voi ruiskia vaahtopalloja kun ne valuu vaikka hellalle, mutta metsuri-martta tempasi lehden hellan suojaksi ja taas mentiin. Vitsi, opin taas vaikka mitä uutta. Vähän kyllä sielua hiersi kun piti luopua muutamista kupposista, mutta ne sentään laitettiin vielä kellariin odottamaan teinin muuttoa maailmalle. Jos sille vaikka kelpaisi. Tilaa tuli kyllä yllinkyllin, olin reipas ja luovuin jopa mausteista joiden viimeinen käyttöpäivä oli viime vuosituhannelta. Metsurin naama vähän vihersi kun kerroin useaan otteeseen maustaneeni hänenkin syömää ruokaa niillä samaisilla mausteilla, mutta hänen olemassaolonsa vain todistaa sen, ettei se nyt ole aina niin päiväyksen päälle. Edes ripulia ei ole tullut. Sen verran sain operaation aikana kurinpalautusta, että nippuri napsahti otsalohkoon seitsämännen paistopussin löytyimisen jälkeen, mutta olin sen ansainnut ja jopa itse sitä ehdotin, jos se vaikka auttaisi muistamaan seuraavana jouluna.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti