Nyt on isät onniteltu, kakku kuolattu ja kotiin palattu.
Lähdin (hullu) perjantaina iltapäivällä kaasuttamaan kohti pohjoista tarkoituksena päästä päivänvalolla niin pitkälle kuin suinkin, no en päässyt edes puoleen väliin kun sokko-seikkailu alkoi.Pimeää oli kuin sulttaanin hanurissa ja vettä tihutti.
Mazda-rouvan valot ei nyt ole ne maailman valoisimmat vehkeet ja koska lunta ei ole (vieläkään!!) niin ajelin sitten aika lailla pimennossa menemään. Tulin siihen tulokseen, että nyt on parasta liimautua turvaväleistä piittaamatta jonkun uudemman auton puskuriin ja katella sen valoilla. Näin myös tein. Yrittihän se välissä kaasuttaa karkuun ja minä paahdoin perässä, taisin huutaakin että "älä jätä!!".
Sitten vastaan tuli rekka joka vilkutti valoja vaaran merkiksi ja kun näillä leveysasteilla liikutaan, niin enemmän kuin todennäköistä on törmätä poroon kuin poliisiin. Tihrustin silmät kierossa ojanpohjia ja kappas vain; naapurin ajovalot (oli muuten tosi kirkkaat) näytti pari poroa siinä tien reunassa ja näin me tyylikkäästi huristeltiin ohi. Vettä tihuutti ja rapa sumensi sen vähänkin näkyvyyden vaikka kuinka vettä ruiskuttelin.
Olin nukkunut edellisen yön tosi huonosti ja nythän minua tietenkin alkoi siellä lämpimässä ja pimeässä autossa nukuttaa aivan hulluna. Niin unetti, että hetken jo harkitsin ajaa sivuun ja ottaa pienet tirsat, mutta en uskaltanut päästää kaveria karkuun. Muistin vanhan kikan, jossa painellaan keskisormen päästä toisen käden kynnellä oikein kipeästi, sen pitäsi virkistää ja niin se kyllä virkistikin kun sattu ihan simona.
Myös solisluiden alapuolella on sellaiset pisteet joita rusikoimalla virkistyy, tosin minä löysin ihme patin ja heräsin ihan todella kun mietin kaikenmaailman syöpäkyhmyrät. Metsuri sanoi myöhemmin, että se on kylkiluu.
Sitten minun taakse tuli rekka, jolla oli avaruusaluksen valotehot eikä se säästellyt räväyttää pitkiä heti kun tuli pienikään mutka etten ollut ihan siinä nokan alla. Nyt olin kuin mennikäinen päivänvalossa. Tilanne oli niin tiukka, että oli pakko laittaa jenkkakoneeseen Yölintua ja laulaa loilottaa kuinka tää on liian suuri city eikä oikein mikään mennyt niin kuin piti, johan alkoi ajo luistaa. Tosin kasetti (aivan oikein, c-kasetti) kurlasi välillä aika pahasti ja piti sitäkin siellä pimeässä ropeloida.
Taivaalle kiitos, matka loppui parin tunnin puristuksen jälkeen ja olin niin poikki kun olla ja saattaa. Ja mikä tärkeintä; kukaan ei jäänyt alle enkä kolhinut ketään.
Tänään kun olin lähdössä takaisin kotiin (kirkkaassa päivänvalossa) niin metsuri huomasi ettei minulla pala toinen ajovalo ollenkaan. Hupsista. Voi olla, että kahdella valolla näkee paremmin, vaikka teho onkin kynttilälyhdyn tasoa. Kotona muistin, etten ole käynyt perjantaina ruoka-kaupassa kun oli niin kiirus ja menin kaupaan joka oli kiinni.
Olin unohtanut tyystin, että eihän tänää ole kaupat auki ja jääkaappi oli typötyhjä. Onneksi löytyi pikkuruinen Siwa joka palveli myös tänään, jonoa tosin oli ulos asti. Tunnelma oli tiivis eikä jonosta kannattanut syöksyä sivuhyllyille, muuten menetti paikkansa ja joutui hännille. Piti vain toivoa, että kaikki tarvittavat tuotteet on siinä matkan varrella. Aloin sitten aikani kuluksi laskea montako vittu-sanaa kuulen ennen kassaa, niitä tuli 32 niin edestä kuin takaakin. Edessäni oleva neito mm. sanoi puhelimeen ettei tässä vitun maakunnassa ole kuin kaksi kauppaa auki ja täällä vittu on kaikki. Pojat jossain takanani nostivat saldoa hurjaa tahtia, hyvä että pysyin laskuissa mukana ja muuan äippä sanoi miehelleen, että "tässähän sitä sitten vittu seistään 20 vuotta".
Mitä verbaalista lahjakkuutta. Vittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti