Breikki

Kahvilla tai ilman

Minähän en juo sitä kahvia enää ollenkaan kun tämän kuurin myötä siitä irti pääsin, enkä kyllä tykkää teestäkään joten sekin jää juomatta, mutta kahvitauosta olen pitänyt tiukasti kiinni.
Kun työpäivän aikana on se kahvitauko, niin minäkin taaperran kahvihuoneeseen ja juon sitten vaikka vettä.
Istua kökötän seurustelemassa työkavereiden kanssa sen sallitun vartin vaikka sitten kuivin suin ja huolimatta niistä muutamista vinoista katseista joita olen osakseni saanut. Kyllä valtaosa ymmärtää, mutta aina löytyy muutama joita jurppii istuskelu ilman kahvikuppia. Olen valmis puolustamaan taukoani jos siitä joskus kysyttävää tulee, mutta toistaiseksi kukaan ei ole ääneen käynyt mitään lohkomaan.
Teen sillointällöin töitä myös muissa toimipisteissä kun siinä vakituisessa, ihan outojen ihmisten kanssa ja myös siellä menen "kahville" kun minulle siihen lupa annetaan. Ja kun sitä kahvia tarjotaan, kerron taas etten käytä, mutta halusin tulla seurustelemaan muiden kanssa.
Nyt ymmärrän oikein hyvin sen napinan mitä tupakoivat työntekijät aiheuttaa niissä "raittiissa" työkavereissaan, sehän on aivan sama juttu. Jos tupakoitsija saa lähteä monta kertaa päivässä tupakkatauolle, joka kestää muistaakseni kymmenisen minuuttia, niin tottahan myös sillä työkaverilla pitää olla oikeus yhtä moneen taukoon. Istukoot sitten vaikka vessassa.
Silloin kun itse vielä kessuttelin, minua oikein ärsytti mokomat ulisijat. Eikö ne ymmärrä, että minultahan menee hermot jos en saa imaista nikotiinia säännölliseen tahtiin?!! Onko sitten kiva tehdä töitä yhdessä, mitä häh?!!
Sehän oli ihan typerä ajatus, että ne nyt sitten muka menee jonnekin varastoon istumaan tyhjin käsin kymmeneksi minuutiksi ihan vaan vasiten, onko pöljempää kuultukaan. No on.
Samat oikeudet kaikille, säilyy sopu. Sitäpaitsi, ne jotka ei polttaneet (siihen aikaan vielä vähemmistö) jäi auttamatta ulkopuolelle kaikista hauskoista jutuista joita poristiin sauhuttelun lomassa, se oli yhtälailla sosiaalinen tapahtuma kuin kahvitaukokin. Minnekkään tupakkakoppiin en kyllä enää mene vain sen vuoksi, etten jää mistään paitsi, mutta kahvihuoneessa istun, siellä ei ala haisemaan niin pahalle ja kuulee ne päivän tärkeimmät jutut.
Tunnen muutenkin itseni vähän hylkiöksi. Minut nimittäin jo kutsuttiin synttäreille, mutta kun sankarille valkeni, etten (ainakaan vielä) voi juoda viinaksia, niin en sitten enää ollutkaan tervetullut!
Ruokavalio ei haitannut, siihen oltiin valmiita varautumaan, mutta se viina. Siitä ei voi joustaa.
Ehkä se ei sitten ole mukavaa jos siellä yksi selvänä kököttää ja muistaa aamulla kaiken. Voi vaikka nolottaa.