Kokeiluja kerrakseen

Namia

En ole koskaan milloinkaan viettänyt niin paljoa aikaa keittiössä kuin nyt, kun on pakko olla tarkkana syömistensä kanssa.
Olen kokeillut viimeisen kolmen kuukauden aikana kaikki mahdolliset ja etenkin ne mahdottomat reseptit, joskus tuotos on ihan syötävää, yleensä ei. Tänään vietin taas tiiviit kaksi tuntia kantti kertaa kantti keittiössäni kokaten, tiskaten ja taas kokaten. Tein ihan uutta pinattipiirakkaa, löysin ohjeen uudesta Me naiset- lehdestä. Resepti oli tarkoitettu karppaajille, siunatut karppaajat! Aika moni heidän keitoksistaan sopii myös minulle.
Piirakkaan kylläkin tuli hurjat määrät juustoa, sitähän ei minun sisuskalut kovin paljoa kerrallaan kestä, mutta voihan sitä vähän napostella. Piirakasta tuli ihan hyvä, tosin hujautin tapani mukaan sinne suolaa löysin rantein kun en muistanut, että feta on myös melko suolaista. Onneksi vettä tulee hanasta.
Seuraavaksi tein sitten tyttikseltä saamani ohjeen mukaan mustikkapiirakkaa johon mustikat sekoitettiin jäisinä taikinan sekaan ennen uunipellille levittämistä. Paitsi minä en muistanut ja ropostelin ne sitten siihen levitetyn taikinan päälle ja tökin sormella sisemmäksi.  Ei kai se nyt voi olla niin justiinsa, pääasia että ovat mukana.
Ihan hyvää siitäkin tuli, tosin ilman sokeria kuohkeus jää puuttumaan, mutta kyllä minulle kelpaa tuollainen lituskampikin versio. Tämä oli ihan onnistunut kokeilu, nyt minulla on taas kaksi uutta vaihtoehtoa listoilla.
Olen jopa opetellut juomaan kahvia kera Hermesetas, siihen kun haukkaa vähän Rungbergin sokeritonta suklaata kaveriksi, niin jo vain on maailma mallillaan. Ja nyt voin vaihtaa suklaan mustikkapiirakkaan.
Ihan oman psyykkeen kannalta on parempi unohtaa tyystin miltä maistuu se ihka oikea mustikkapiirakka tai kahvi sokeripalalla.Täytyy vain tyytyä siihen mitä on ja tehdä aaltoja aina kun joku keitos on syötävän makuista.

Aika hyvää

Olin eilen työpaikan järjestämällä hyvinvointipäivillä ja siellä oli sitten järjestetty ruokailu,ettei osallistuja pyörtyile iltapäivästä. No päätin olla avoin ja luottavainen ja ilmoitin etukäteen omat ruokarajoitteeni ja siellähän minulle sitten kokki keitteli gluteenittoman,maidottoman ja sokerittoman keitoksen joka oli kaiken lisäksi hyvää. Vaan jokin siinä meni pieleen, kahden tunnin päästä vatsa oli ihan solmussa ja ilmalaivat leijaili.
Johan tuli tiukka ilta ihmiselle...onneksi olin yksin kotona, sain rauhassa kieriskellä tuskissani haisemassa.
Enkä kyllä ikinä milloinkaan enää syö toisten kokkaamaa ruokaa, en ainakaan jos en ole vieressä katsomassa mitä pataan laitetaan.