Pesin sitten ikkunoita. Paljon.
Tilava asunto on ihan kiva, mutta kaikki nämä lasipinnat on vähemmän kivoja, ainakin niinä päivinä joina ne pitää putsasta ja nyt piti. Niitä ei oltu pesty varmaan vuosituhanteen, välitkin oli ihan tummassa töherössä ja lattialle tippui jos minkälaista eläinkunnan edustajaa.
Muutama tunti siinä vierähti, mutta nyt on kuulkaa niin kirkasta ja puhdasta että ihan huimaa!
Siitä, että ukko-kultana on metsuri, on joskus arvaamatonta hyötyä. Valittelin nimittäin tuota meidän risteystä tänne rivarille käännyttäessä, se kun on ihan kauhea puska. Eihän tänne löydä kukaan kyläänkään. Nyt sitten löytää.
Metsuri tuli töistä ja siinä tullessaan silpasi sen puskan nurin. Samoin kuulemma käy tuolle pajukolle joka törröttää tuossa takapihan tuntumassa, pitää vähän avartaa maisemia ettei ahdista.
Meille muuten näkyy sekä keittiöön että olohuoneeseen kirkontorni, siinä on pakanoiden hyvä ryystää aamukaffetta ja katella totuutta silmiin.
Kyllähän tämä sopeutuminen tänne ottaa aikansa, on muutamia asoita joita ei jaksais millään ymmärtää. Täällä ei esimerkiksi kuulu radiosta kuin muutama kanava ja niiden joukossa ei tietystikkään ole ne minun lempparit. Viritettiin olohuoneen radioon ylimääräinen antennikin, mutta ei kuulu. Totta pitää asentaa tuonne katolle joku viisi metriä pitkä torni.
Kännykästä pystyin Rovaniemellä kuuntelemaan myös jos ja vaikka mitä kanavaa ja täällä vain yhtä!!! Lenkkeile nyt siinä sitten....
Ja täällä se musiikki/puhe korvissa on ehdottoman tärkeää koska muutoin alkaa se itikoiden ininä v-tuttamaan, mutta kun sitä ei kuule niin silloin niitä ei edes huomaa. Olettaen tietysti että olet voidellut itsesi päästä aivoihin asti Offilla.
Toinen juttu on sitten ne naapurit. Niitä kun ei ole.
Olen toki onnellinen kuin myyrä pottupellossa iltaisin kun voin nukkua ilman kotiteatterin tai minkään muunkaan jytkettä, mutta olishan se kiva joskus nähdäkin joku.
Minä sentäs olen viimeiset 25 vuotta seuraillut kahvipöydästä (ja vähän muualtakin) mitä sitä naapuri talossa hommaillaan tai kuka meni pihalla, täällä ei mene ketään.
Suunnittelin jo täydellisten naisten tyyylillä rynnäkköä muffinssikori kainalossa naapureihin, sillee "päivää-päivää- olen uusi naapurinne- syö pullaa", mutta metsurin pikkuveli piti ajastusta sairaana.
Voi nekin pitää. Ehkä. Vaikka yhden ovessa kyllä lukee "Tervetuloa"....onkohan se ihan tosissaan...
Noo, maanantaina alkaa onneksi työt ja sitten saan kyllä olla ihmisten parissa yllinkyllin täydet kahdeksan tuntia per päivä. Varmaan puren pään irti jos hankalan työpäivän jälkeen tulee naapurit tarinalle.
Onhan olemattomissa naapureissa etunsakin, vähän kuin asuis omakotitalossa. Voin aivan hyvin heilua täällä Eevan asussa vaikka aamusta iltaan (sisällä nyt ainakin ja osittain ulkonakin) eikä kukaan ole tuijottamassa. Rovaniemellä naapurin alati tupakoiva aikamiespoika olisi tippunut järkytyksestä kolmannesta kerroksesta jos sen olisin siellä tehnyt.
Tavarat on suurinpiirtein paikoillaan, mutta kellottaminen on pahasti kesken.
Minä nimittäin tykkään, että kelloja pitää olla ihan joka paikassa ja metsuri ei. Minä voitin.
Minun kaikki kellot nyt on vaan vielä siellä vanhassa kodissa joten piti mennä kauppaan ostamaan uusi ja löysinkin sitten tosi ison.
Ostin niin ison, että varmasti näkee, pitää nyt pärjätä sillä viikko kunnes haen kaikki neljä seinäkelloani tänne ja ripustelen niitä joka huoneeseen. Tik tak.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti