Osa 2

Kun olimme Helsingissä kantaneet kaikki tavarat nuorenparin ovien sisäpuolelle, koonnut sängyt ja hyllyt, jynssännyt reissussa rähjääntyneen sohvan kyljen, tutustuneet lähiseutuun Larvannon opastuksella ja kaikkea muuta, niin maanantaina ennen kukon kiekaisua starttasimme auton sakkopaikalta (eikä saatu edes sakkoja!) ja lähdimme kohta Rovaniemeä ja uutta muuttokuormaa.
Koska ihminen pitkästyy niin kovin helposti, päätimme ajella eri reittiä kotiin kuin tullessa ja kas vain, matkan varrelle osui Tuuri ja kuuluisa Keskisen kyläkauppa. No pitihän ne Vesan muoviset yksisarviset nähdä ihan livenä.

Ilma oli ihana, viileä ja sateinen. Liikenne oli vielä hiljaista ja olo oli kaikinpuolin rento, radiosta kuulimme kuinka takanamme oli kaatunut rekka tielle ja muun liikenteen matka katkesi siihen, mutta ei meidän. Me olimme onnen possuja.
Ähtärikin tuli kierrettyä ihan perusteellisesti kun  ei ihan heti hoksattu mihin se Tuuriin vievä tie oikein katosi, mutta mitä siitä, nyt tiedämme millainen keskusta (ja laitamatkin) Ähtärissä on.

Tulimme Tuuriin ja yksisarviset oli juuri niin kammottavat kuin arveltiinkin. Bensa-asemalla oli hyvä palvelu, tosin kesätyöntekijä tykkäsi että on kyllä tylsä homma seisoa tässä tankkeja täyttämässä kaksi kuukautta ja sitä ei ole vaikea uskoa. Päästäsivät raukan välissä vaikka tiskaamaan.
Parkkipaikka kaupan edessä oli aivan täysi, mutta takana olevalla isolla parkkipaikalla oli tilaa pyöriä vaikka ympyrää, me saatiin auto oikein kivasti parkkeerattua, oli tilaa kummallakin puolen.

Sitten sinne sekaan vaan, sandaalit läpsyen.
Kauppa oli niin iso, että meillä loppui kisakestävyys jo tunnissa. Matkaan tarrtui jotain tekstiilejä uuteen kotiin ja metsuri teki löytönsä kalastus-osastolta,  Frederikin cd oli myös pakko saada.
Ja kun me tullaan autolle takaisin, niin koko se tolkuttoman suuri parkki-aluen oli aivan täynnä!
Meidän auto oli sumputettu molemmilta puolilta sekä takaa karavaanareiden toimesta, onneksi metsuri suuressa viisaudessaan ajoi sen niin, että siitä pääsi suoraan  tielle. Muuten olisi taas käämi kuumennut eikä karavaanarit olisi olleet ainakaan meidän kavereita.

Matka jatkui ja villi tikkeri ulvoi etupenkillä Frederikin tahtiin, ehkä sitäkin parempi biisi on se jossa saa inistä pitkästi  "iiiiiiii-iiiii-iiii-siellä on se jokin.........."
Aivan tuli teini-vuodet mieleen. Ja metsurille korvatulpat.
Välissä ärsyttelin metsuria tutulla pikku-ukelilla, joka huuteli tämän tästä "huomioi nopeus, huomioi nopeus!".

Perillä oltiin illalla ihan  hyvissä ajoin ja nyt minäkin kaaduin suorilta jaloilta sänkyyn.
Aamulla taas pakattiin, kannettiin ja peiteltiin. Ja sitten kohti pohjoista.
Metsuri meni menojaan kärryineen ja minä tulin perässä Mazdalla, joka myös oli tungettu täyteen tavaraa. Larvannolle (joka majailee asunnossa vielä heinäkuun loppuun) jätettiin vain ne tuiki tarpeelliset tavarat. Kehittää luonnetta näpytellä minun kannettavaa joka on hidas kuin 200-vuotias kilpikonna, tosin vielä enenmmän se olisi kehittänyt kun  ei olisi konetta ollenkaan.

Nyt matkaan ei mennyt kuin vajavat kaksi tuntia ja taas kannettiin, pinottiin ja hikoiltiin.
Uusi koti on hieno ja tilava. En tiennyt miten päin olisin myhäillyt kun huomasin, että asunnossa on jopa kaksi vessaa!  Ennen oli vain  muutama kaappi keittiössä, nyt niitä on hurjasti.
Meillä on myös vaatehuone, mikä tulikin  sitten tosi tarpeeseen.
Minulla kun kertyi pelkkiä omia vaatteita 10 jätesäkillistä ja siihen lisäksi tuli kolme säkillistä liinavaatteita. Metsuri nikotteli ja meni punaiseksi kun se sen näki ja minä onneton menin hätäpäissäni lupaamaan etten osta vuoteen yhtään ainutta vaatetta. Patisi alusvaatteita saa ostaa. Ja asusteita. Ja talvella toppahousut. Ja ehkä jotain töihin jos on ihan pakko, mutta muuten en osta.

Laittelin niitä vaatteita sitten muutaman tunnin sinne vaatehuoneeseen ja koska olen reilu ihminen aloitin metsurin vaatteista. Niistä täyttyi yksi ja puoli hyllyä vaikka kuinka lajittelin kaikki omiin pinoihin. Huusin sille että missä sen loput vaatteet on, mutta ei niitä ollut. No oho.
Mutta sitten siltä kyllä löytyi yksi huone täynnä kaikenmaailman kahluuusaappaita ja muuta tylsääkin tylsempää roinaa jotka ei meinanneet mahtua mihinkään vaikka tosi reilusti annoin sille kaappi tilaa muista huoneista. Ihme roinan kerääjä.

Olin pakannut kaikki kenkäni ja laukkunu sängynaluslaatikoihin ja tuikkasin ne sukkelasti piiloon parisängyn  alle ennen kuin metsuri tulee niitäkin jeesustelemaan.
Eilen se onneton meni sitten kurkkimaan sinne ja naama nurin päin  totesi, että "ja sängyn alla on tungosta". Olkoon onnellinen että siellä on vain laatikoita eikä esimerkiksi postinjakaja.
Vähän perspektiiviä tähänkin hommaan.