No ei tullut hiirelle takkia kun tuli kukkaro.....vai miten se satu meni.
Ei tullut sitten minullekkaan kaunista ikkunamaalausta niillä väkertämilläni sapluunoilla. Tuli yks suttu.
En ihan loppuun asti ajatellut sitä toteuttamis-puolta, en edes puoleen väliin. Vetasin sellasen A4-arkin täyteen niitä kiehkuroita ajattelematta olenkaan miten siirtelen sitä arkkia siinä tuoreen maalipinnan tuntumassa. Tai kuinka siitä voi valita vain yhden kuvion vaikkapa ikkunan nurkkaan kun se kuvio sattuu olemaan siinä arkin keskellä. Sitten kun töpsöttelin niin sapluuna ei pysynyt millään paikallaan vaan nousahteli töpöttimen mukana ja rajat oli sitten vähän niin ja näin.
Jälki oli ihan hirveää.
Parantelin sitten lopputulosta siveltimen kanssa, pyyhkien suttuja pois pikku rättisellä, mutta vasta se näytti kauhealta.
Kaikista viisainta oli pestä koko ikkuna puhtaaksi ja luovuttaa. Tässä ei nyt metsurikaan pystynyt auttamaan ja uusia sapluunoita en takulla jaksa värkätä.
Metsuri ei edes osaa.
Lepäsin pari päivää ja tänään sain uuden idean, hiphei! Niitähän riittää......
Löysin nimittäin tuolta minun runsaudensarvesta (jota myös vaatehuoneeksi kutsutaan) ne iiiiihanant kulta/valkoiset paperinarukukkaset jotka äitini näpersi Larvannon ylioppilasjuhliin pöytäkoristeiksi.
Siinäpä minulle hienot verhot!
Pujottelin ne siimaan sopivin välein ja kinusin metsurin asentamaan sellasen verhovaijerin ikkunan ylä- ja alalaitaan, siihen sitten vaan siimat kiinni ja jopa tuli hieno.
Metsuri tietää, että kun haen siimarullan esille, niin hänen kannattaa katella valmiiksi työkalupakki sun muut tykötarpeet.
Olen harrastanut myös kuntoilua paikallisella salilla. Eilen hoksasin mennä sellaiseen jumppaan jossa kierretään eri kuntolaitteesta toiseen. Tosin aluksi pyöräiltiin niillä spinning-pyörillä niin että meinasin kuolla jo pelkkään alkulämmittelyyn. Vieressä veteli sellainen isokokoinen nainen innosta ähkien tuhatta ja sataa, eikä sillä tehnyt ollenkaan heikkoa.
Ohjaaja siinä samalla selitti mitä tuleman pitää ja uhalili meitä sitten laittamaan täydet painot laitteisiin koska "täällä ei turhia nytkytellä!". Oi iesus.
Melkein juoksin jo ulos, mutta jalat ei kantaneet.
Niin minä sisukkaasti ähelsin menemään, onneksi viereisiin laitteisiin sattui ystävällisiä ihmisiä jotka neuvoi miten niissä pitää sätkiä, sillä sitä se minun liikunta lähinnä oli.
Luuserimaisesti jätin välistä ne laiteet joiden painon alla olisin kuollut aivan varmasti, niiitä kun ei voinut säätää.
Konttasin kotiin ja suoraan saunaan. Onneksi minulla on metsuri joka pakotti vielä illalla venyttelemään kunnolla josta syystä pääsin aamulla kävelemään.
Voi olla että vaikutus tuntuu vasta huomenna kunnolla, siinä sitä onkin kiva sitten tönkkö jaloilla taapertaa pottumaalle kuokkimaan. Huomenna nääs nostetaan pottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti