Pärrrrrrrr.......

Ei osaa ihminen enää leipoa ihan tavallisia leivonnaisia!
Päätin tänään leipoa piparkakkuja sillä äidiltäni perimällä ikivanhalla ohjeella jolla piparit AINA on onnistuneet, vaan eipä onnistuneet nyt.
Niistä tuli ihan kummallisia höttösiä, osasta epämääräisiä möykkyjä ja ne kuulemma maistuivat pelkästään sokerille, sanoi metsuri.
Noo, voihan se olla että mausteilla on jo jonkinverran vuosia takanaan, niitä kun ei raaski heittää roskiin ja mitään käyttöähän minulla ei niille ole hetkeen ollut. Näemmä se sitten on niin, että mausteistakin lähtee aromit iän myötä aivan kuten minustakin.
Lopputulos on sitten tämmönen hajuton ja mauton möhkäle......

Mutta kun ei ole kauhalla annettu, niin täytyy nyt vain olla iloinen siitä, että osaan sentäs jotenkuten jo kokkailla niitä omia "herkkujani", vieraat saa tyytyä valmistaikinoihin.
Olkaamme siis kiitollisia paistovalmiista pullapussista!

Sillä aikaa kun minä tuskailin keittiössä, niin tämä meidän perheen uros osti moottorikelkan.
Ja nyt se on kuulkaa niin polleeta kelkkailijaa, ettei mitään rajaa.
Siellä kaupanteossa meni ihan koko päivä ja  just kun olin marttyrin lailla aloittelemassa yksinäistä ateriointiani niin ulkoa alkoi kuulua hirvee pärinä. Metsuri se siellä rälläsi ympäri peltoa onnesta soikeana. Miehet........
Mietin siinä, että mitenköhän kauan se siellä meinaa liehua pipo päässä kun pakkasta on kuites parikymmentä astetta, mutta ei se onneksi kauaa tarennu. Oli paljon hauskempaa kun oli kaveri pöydässä.

Arvaa vaan olenko muistanut edes kysyä minkä merkkinen se kelkka on? No en ole.
Kattelen sitä sitten huomenna ikkunasta jos vielä on yhtä kova pakkanen.

Nämä pakkaset on kyllä innostaneet meidät luomaan vähän ympäristötaidetta. No metsurin rajoittunut mielikuvitus riitti vain niihin jäälyhtyihin jotka tehdään sillä sankkosyteemillä, mutta minä olen visioinut jo vaikka mitä. Takapihalla on jäätymässä suurinpiirtein kaikki meidän piirakkavuoat.
Osan somistin oksilla ja osaan nakkelin riisinjyviä. Huomenna sitten ripustelen niitä jäätyneitä kiekkoja takapihan koivunoksille tai luulen, että tämä toteutuspuoli jää kyllä metsurille kun siellä kumminkin on aika kylmä.....
Seuraavaksi jäädytän maitopurkkikuutioita jotka pätkin vasaralla palasiksi, niistä palasista sitten rakentelen sellaisen upean jäälyhdyn....tai siis EHKÄ metsuri rakentelee ja minä huutelen ikkunasta ohjeita.

Aina sanotaan, että pitää yhdessä harrastaa ja mehän harrastetaan.