Nyt on ihminen höyrähtänyt sitten lumitöihin. Sitä kun ei ole tarvinnut kolmeenkymmeneen vuoteen tehdä lumitöitä kun joskus huvikseen, niin nythän se tuntuu ihan luksukselta.
Ja kun minulla on se ikioma lumentyönninkin!
Olen tänäänkin työnnellyt lumet pihalta (sekä taka- että etupihalta) kahteen otteeseen ja kun se oli tehty laajensin reviiriä ja putsasin autopaikan sekä mattotelineen ympäristön.
Sitten riehuin vähän tuossa takana olevalla pellolla ja kovasti kyllä himotti putsata koko rivitalon pihaympäristö. En sitten uskaltanut, pitävät jo muutenkin varmaan tarpeeksi omituisena.
Onneksi tuota lunta nyt tulee oikein suihkimalla ja lisää on luvassa, eiköhän tämä kohta taas muutu tylsäksi ja metsuri saa astua remmiin.
Jos nyt oikein käy polte pahaksi ja haluttaa vaan hulluna lykkiä, niin tekaisen tuohon pellolle sellasen labyrintin. Siellähän sitä on kiva iltasella kirmailla.
Kaivoin tänään pitkästä aikaa massukankin esiin ja kävin vähän ajelemassa. Tottakai heti ensimmäisessä risteyksessä oli poliisit puhalluttamassa eikä minulla aukea ikkuna!
Lipsuttelin sitä nappia ihan tuskassa, mutta kiinni pysyi joten aukaisen sitten oven ja selittelin kovasti kuinka ikkuna on jäätynyt eikä millään aukea ja jäkäjäkä. Aivan kun niillä kiinostais mistä aukosta pääni ulos työnnän kunha vaan puhallan pilliin.
Tämä oli taas se hetki kun olis kannattanut olla hiljaa, poliisi nimittäin alkoi kurkkia niitä minun kovin huuruisia ikkunoita ja tuumasi, että noita ikkunoita kannattaa aina välissä skrapata. No älä.
Mutta sitten minun takana jo onneksi oli niin pitkä jono ettei poliisilla ollut aikaa sen enempää paneutua minuun ja kovin kuuraiseen autooni ja sain jatkaa matkaa. Huh.
Täällä on kyllä maailman kilteimmät autoilijat, siis todella!
Tänäänkin kun olin peruuttamassa parkista pois niin kahdesti kävi niin, että samaa kaistaa tulossa ollut auto pysähtyi hyvän matkan päähän päästäen minut rauhassa peruuttamaan tielle.
Täällä ei kukaan nojaile äänitorveen tai näytä keskaria vaikka kuinka sössit tai ajat hiljaa, jos nyt väärää kaistaa lähdet vahingossa paahtamaan niin silloin saattavat katsoa vähän pitkään. Mutta väsitävät kiltisti.
Jalankulkijoile annetaan AINA tietä, oli sitten suojatie tai ei. Kerran seisoskelin ajatuksissani tien poskessa niin johan pysähtyi auto ja huiski oikein, että alahan lampsia, nyt on tie vapaa.
Pakko oli mennä tien yli vaikken ollut edes menossa siihen suuntaan. Odottelin vain, että auto hävisi näkyvistä ja palasin takasin.
Nyt on sitten ihan silkkaa itsemurhaa lähteä Rovaniemelle hortoilemaan, siellä kun on sitten ihan päinvastainen ajokulttuuri.
Niillä on mottona, että kävelijät kuolkoon ja auto pärjää aina pyörälle. Ja siellä ei todellakaan anneta kaverille tietä vaikka olisit miten hankalasta kolosta peruuttamssa, mitäs menit ja ähäkutti päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti