Muuan työkeikka peruuntui ja koska minulle jäi aikaa lähdin poikani kanssa kirpparille tuohon keskustaan. Laiskoja kun ollaan, niin hurautimme sinne autolla, joka myös Massukan nimellä tunnetaan. Kotimatkalla päätin oikaista yhden ison parkkialueen läpi välttääkseni turhia valoja ja yht`äkkiä huomasin sivusilmällä että musta bemarin perä liukui kohti Massukan kylkeä. Polkaisin hullunlailla kaasua ja ehdin melkein alta pois, mutta en ihan. Kuului tussahdus ja takapenkillä istuneen koiran lerppakorvat suoristuivat hetkeksi kun bemari pökkäsi Massukan takapuskuriin, aikalailla siihen bensatankin alapuolelle. Minähän käsittelen autoani pumpulihansikkain (samaa ei tosin voi sanoa teinistä) ja nanosekunniksi silmissäni musteni, mutta se meni onneksi heti ohi. Nousin autosta ja bemarikuski omastaan. Sydämmeni suli ja äiti minussa nosti paksua päätään, kuski oli lähes samanikäinen kuin oma teini ja hän hymyili kauniisti. Tarkistimme vahingot, massukan kauniin harmaassa pinnassa oli aika pitkä musta viiru jota yritin sormiin syljeskelemällä pestä pois. Toivoin niin kovasti että se olisi vain likaa. Ei se ollut. Ihan vaan siitä syystä, että teini on kolhinut jo kahdesti massukalla jonkun muun autoa, tiesin kuinka nyt pitää toimia. Otin pojan tiedot ja neuvoin kuinka se vahinkoilmoitus tehdään. En pyytänyt ajokorttia tai mitään muutakaan todistusainestoa hänen henkilötiedoistaan koska ne tulivat niin sujuvasti, mutta sen verran epäluuloinen olin, että tarkistin lähtiessäni rekisterinumeron paikkansapitävyyden, joka oli oikein sekin. Kotona vasta huomasin, ettei poika ottanut minun tietojani, joten lähetin hänelle viestin, jossa pyysin ottamaan yhteyttä kun hän on täyttänyt ilmoituksen. Poika vastasi; "Selvä homma". Tutkin kotona jälkeä ja alan kyllä pikkuhiljaa kallistumaan sille kannalle, ettei moista naarmua kannata maalauttaa, mitä se yksi kolo komeassa kun toisella puolella autoa on jo teinin tekemä lommo. Tuskin se nyt tuosta alkaa ruostumaan ensimmäiseksi. Sotasuunnitelma on seuraavanlainen; jos poika rehellisesti tulee vahinkoilmoituksen kanssa luokseni, pelastan hänen päivänsä (ja bonuksensa) ja revin sen lapun. Mutta jos mukula yrittää luikerrella vastuusta unohduksen suohon, tästä tulee POLIISIASIA. Ja sukkeroin siltä silmät kieroon. Silloin se katuu, että koskaan on edes syntynyt. Itsekin kolautin viime talven Prisman parkkipaikalla yhden auton kylkeen niin reippaalla vauhdilla, että siitä puhkesi rengas. Vetokoukku oli pökännyt kumin puhki eikä minun autoon näin ollen tullut mitään jälkeä. Kaikkien paikalla olijoiden - eikä vähiten minun- suureksi hämmästykseksi auto mennä kolisteli karkuun täyttä vauhtia.
Muuan mies seisoi hölmistyneenä toisen osapuolen pölykapseli hyppysissään ja toinen ehdotti, että lähtisin perään. No en todellakaan lähtenyt, luulen että heillä (autossa oli kaksi miestä) oli kohtalaisen hyvä syy kaasuttaa karkuun. Vaihtoehto numero yksi voisi olla vaikka alkoholi ja hyvänä kakkosena voisi tulla joku muu rikoslakiin viittavaa syy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti