Miksi pitää olla aina kaikki niin vaikeaa? Kun menet lääkäriin, et ymmärrä puoliakaan niistä vaivoista kun niillä on niin kummalliset nimet ja jos yrität muka harrastaa vaikka taidetta, niin taas tulee kaikenmaailman naivisimia eteen. Ei ymmärrä. Minä vein auton huoltoon ja siinä oli PALJON kaikenmaailman kummallisia vikoja, omituisilla nimillä. Katalysaattorin ymmärsin, mutta polttoöljyn saannin tunnistin kuulosti kummalliselta vaikka tämä on jo suomennettu versio. Jossain pakoputkessa se kai asustaa. Vaihdetangon pää piti vaihtaa, ai kumpi pää, ala- vai yläpää? Ja takaa piti vaihtaa koiranluu. Luulin niitä olevan vain meidän Pauli-Anterolla (siis koiralla) ja toisilla samanlaisilla, vai voiko olla että Paulin luu on mennyt sinne minne ei pitänyt? Ei kai...
Ja kaikki tämän kummallisen korjaaminen maksoi ihan kauheasti. Ón kyllä ihan riistoa, että katsastus maksaa yli 80 euroa, hyvähän se on hinnoitella vaikka kuinka kalliiksi kun on pakko katsastaa. Sama juttu kuin tampooneissa, vaipoissa tai vaikka kahvissa, tupakassa ja bensassa, pakko ostaa maksoi mitä maksoi. Ja nyt heti se auennut suu kiinni, ei jaksa ollenkaan mitään länkytyksiä jostain kuukautiskupeista ja muusta yhtä pöljästä. Aina ei jaksa mussuttaa kaikkea jaloa. Ei nyt ainakaan kun ottaa päähän. Olen sitten ollut ekologinen ympäristöihminen ja polkenut pyörällä joka olikin alkuun ihan mukavaa. Linnut lauloi ja aurinko paistoi, luonto tuoksui hyvälle ja olo oli kepeän keväinen. Kunnes nousi verenpaine.Aloin työmatkalla oikaista tuttuun tapaan erään puiston lävitse kun tajusin, ettei sinne ole mitään asiaa. Siinä missä vielä viime kesänä oli puu ja puistotie niin nyt oli kaivinkone ja kuorma-auto! Tähän kauniiseen puistoon tehdään kerrostaloja aivan kuin niitä ei olisi jo ihan tarpeeksi. Ja eikun pahenee; tänään kun tulin töistä niin tiellä makasi mies ihan pää rikki. Oli raukka kolaroinut auton kanssa ja huonostihan siinä kävi, varsinkin kun päässä ei ollut kypärää. Samalla sekunnilla aloin villisti parkuen kaivata omaa kypärää, joka pölyttyy vaatehuoneessa joulukoristeiden takana. Ja teini pyöräilyt loppu justiinsa jos ei osta kypärää, on se niin varma. Voi Jumalan pyssyt ja puukuulat! Olisin välttynyt varmasti kaikelta tältä järkytykseltä jos olisin autoillut. Eihän silloin mitään syrjäisiä puistoja huomaa eikä pyörätiellä retkottavia miehiä. Oi voi, onneksi saan huomenna autoni takaisin. Sitäpaitsi kun kävin jumpassa pyöräillen, törmäsin aika moneen narkkariin tuossa keskustassa jotka ikävästi mölisi. Niitäkään ei autosta huomaa ollenkaan (eikä varsinkaan kuule) jos eivät ihan eteen kävele, minkä ne kyllä saattaa aivan hyvin tehdä. Vaikka korjauksen hinta juimiikin sisuksia, niin päätin ajatella seuraavalla tavalla; sillä hinnalla ostetaan mielenrauhaa. Ja mielenrauhaa on kuulkaa aika paha hinnoitella. Peace and love!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti