Kävin tänään elämäni ensimmäisen kerran joogassa ja se oli kyllä antoisa kokemus huolimatta siitä, että en nyt heti osannut tehdä kaikkia liikkeitä ihan oikein. Vaikka sehän on jo ihan tuttua, että menin minä mihin tahansa lajiin heilumaan, niin aina saan henkilökohtaista ohjausta. Ei mene kuin hetki, niin eiköhän ohjaaja seiso minua vieressä ja alkaa sörkkiä sinne ja tänne. Näin kävi kahvakuulassa ja näin kävi myös pilateksessa kuin myös siinä omituisessa letku-kepin heiluttelussa, jota myös kävin kokeilemassa.
Hyvähän se on, että neuvovat. Tänään tosin onnistuin kieputtelemaan itseni sellaiseen sykeröön, että siinä oli jooga-guru ihmeissään. Sitten hän äkkäsi leikkausarven selässäni ja totesi (helpottuneella äänellä) että se selittääkin paljon, ihmisellä jolla on leikattu selkä voi tulla kehoon uusia ulottuvuuksia mitä ei järjellä voi selittää. Onneksi en nähnyt siinä naama matossa maatessani, miten mielipuoliseen asentoon olin itseni solminut.
Ja taivaalle kiitos, kaikki toisetkin sillä hetkellä olivat naama kentässä.....muuten olisin saattanut herättää hilpeyttä kanssa joogaajissa. Menen silti sinne uudestaan, onpahan ohjaajallakin vähän haastetta.
Minun feng-shuit olo meni kyllä sitten ihan harakoille kun lähdin pössi-Paulin kanssa iltalenkille. Sen karvainen pää ei siedä ollenkaan pyssyn/pakoputken tms. pauketta ja nyt on ikävä kyllä linnustus alkanut ja paukkuu vähän siellä ja täällä. Niin tänäänkin ja me tultiin takaisin autolle metsästä niin vauhdikkaasti, että puista vaan kaarna rapisi. On sillä uskomattomat voimat noinkin pieneksi koiraksi. Autolle päästyämme vaahtosi niin koira kuin emäntäkin. Se siitä rentoudesta.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti