Oltiin metsurin kanssa pikkuisen reissun päällä, mentiin eilen aamulla Leville mökkeilemään ja tultiin tänään pois. Meitä oli siellä kolme pariskuntaa, metsurin veljet vaimoineen ja me. Mökki oli hurjan hieno ja avara, puitteet oli mitä parhaimmat, mutta kun on tämä kuuri menossa! Se on kuulkaa sellainen juttu, että kyllä tuollaisilla reissuilla on aika oleellista, että voi osallistua syöminkeihin ja jonkin verran myös juominkeihin jottei tuntisi itseään ulkopuoliseksi. En ole ennen tullut edes ajatelleeksi miten suurta osaa ruoka ja juoma näyttelee ihmisen seuraelämässä. Otin kotoa omat eväät mukaan ja söin niitä silloin kun toiset herkuttelivat mm. täytekakulla ja pikkusuolaisilla. Sen verran raukkis kuitenkin olen, että kun olimme seilaamassa lautalla jossa tarjoiltiin tauolla muurinpohjalettuja, nokipannukahvia ja käristemakkaroita oli minun pakko mennä mahdollisimman kauaksi mässäilijöistä ja letunpaistajasta.Itseasiassa teki mieli käydä heittämässä se lettutaikinapönikkä jorpakkoon kun ei se paistaminen tuntunut ikinä loppuvan. Myös silloin kun toiset mässytteli käristyksellä ja puolukkahillolla piileskelin huoneessamme. Keilahallissa join vettä, mutta silloin kun oli jotain em. kaltaista toimintaa, ei kuurin kurjuus haitannut ollenkaan. Baarikierroksella oli kieltämättä kyllä aika nuivaa istuskella vesilasin kanssa ja kuunnella humalaisten höpinää. Sitä voi jokainen kokeilla ihan itse.
Kun yksi seurueesta pakoilee ruokaa nurkissa silmät kiinni, niin kyllähän se vähän tunnelmaan vaikuttaa vaikka kuinka kaikille onkin selvää mistä mielipuolinen käytös johtuu. Ja vaikkei porukka missään vaiheessa heilunutkaan änkyräkännissä, niin kyllä se veden kittaaja siellä vähän tuntuu häiritsevän.
Kävimme myös keikkumassa maan ja taivaan välillä Gondoli-hissillä, kun itse sinne ruikutin ja sain tahtoni läpi. Se oli mukavaa ja maisemat oli upeita eikä ruokaa ollut mailla eikä halmeilla.
Yritin sinnikkäästi pitää myös ruokailuajoista kiinni, ettei koko homma ota kunnolla takapakkia ja sehän taas tarkoitti sitä, että kun muut heräili aamukahville, niin minulla oli jo lounas vuorossa.
Onneksi minulla on perinjuurin ymmärtäväinen mies, joka lähti kanssani aamulenkille ja söi kaverina aamupalalla tattaripuuroa vaikkei siitä yhtään tykkääkään.
Hän myös kiskoi pyynnöstäni sänkynsä huoneemme oven eteen yöksi kun pelkäsin lähteväni (taas) unissakävelylle.En luottanut muuten ollenkaan siihen, että hän herää kun otan ritolat, mutta kun konttaan hänen ylitse tai jopa herään siihen touhuun, niin asia on hoidossa. Nukuimme toisessa kerroksessa ja olisin ehkä löytynyt aamulla useamapana kappaleena portaitten alapäästä ilman tätä tuikitarpeellista varmistusta.
No reissu on tehty enkä toisten tee jos tällainen kuuri on päällä, enkä suosittele kenellekkään muullekkaan.
Mutta Levillä on lystiä ja tekemistä riittää jos vain on intoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti