En ole sivistynyt ihminen, en ollenkaan ja taas siitä saatiin todiste.
Luin tai kuulin jostain, että Riikka Pulkkisen uusi kirja Totta, on tosi hyvä ja se jos mikä kannattaa lukea.
Minähän syöksyin heti nettiin varaamaan sen ja tänään sitten kirjastosta ilmotettiin, että kirja on noudettavissa.
Olen nyt sitten illan yrittänyt syventyä tuohon kaunokirjallisuuden helmeen, mutta ei kuulkaa aukea meikäläiselle sen hienous, runollisuudesta puhumattakaan. Minusta se on kuolettavan tylsä.
Toista oli Anna-Leena Härkösen "Onnen tunti" kanssa, sen ahmasin vuorokaudessa, kuten aina kyseisen kirjailjan tuotokset. Minä nyt vaan pidän tuollaisesta vähän karskimmasta kerronnasta ja Härkösen huumori naurattaa aina. Pidän myös dekkareista ja näin ylipäätänsäkin kirjoista jotka ei ole turhan korkea lentoisia.
Minä moukka. Muistan vuosia vuosia sitten kun telkkarista tuli Jari Tervon "Poliisin poika" ja minä kieriskelin naurusta niin etten meinannut soffalla pysyä, kun taas ystäväni totesi seuraavana päivänä tavatessamme ettei ollut kuuna kullanvalkeana nähnyt tyhmempää ohjelmaa.......jotta sillee.
Kirjojen suhteen olenkin noudattanut melko tiiviisti hyväksi haivaitsemaani linjaa; kierran kaukaa kriitikoiden ylistämät kirjat ja kaikenmaailman Finlandia-palkitut eepokset, en kuitenkaan ymmärrä niistä mitään.
Pysyn tiukasti täällä ruohonjuuritasolla ja luen sitä höpönlöpöksi luokiteltua kirjallisuutta, paitsi varsinaiset vitsikirjat jätän suosiolla väliin, ne kun ei yleensä naurata. Tosin joskus teen poikkeuksen ja joskus vitsikirjatkin sen tekevät, olen ainakin kerran onnistunut löytämään kirjan jota nauroin pissa lahkeessa. En edes pystynyt lukemaan parhaita paloja ääneen, vaikka metsuri pyysi, olisin tukehtunut omaan räkääni.
Räväytänpä tässä yhden vitsin, joka sai minut nauramaan jotta tajuatte varmasti millaiset herneen puoliskot minun pääkopassa hoitaa aivojen virkaa.
Palvelutalossa vanhukset olivat kokoontuneet päiväkaffelle yhteisiin tiloihin ja kahvittelun jälkeen muuan mummo sai idean siinä vetreitä papparaisia silmäillessään.
- Se joka arvaa mitä minulla on nyrkissä, saa vetasta varvin
- Norsu, arvasi muuan pappa
- No oli niin lähellä, että menkööt! mummo tuumasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti