Tuttavallani on ongelma. Hänellä nimittäin on ystävä joka tykkää kokata kavereille ja usein.
Tämän tästä pukkaa kutsua illanistujaisiin joissa on kuulemma lähes aina hulvattoman hauskaa, mutta se ruoka..
Seuraihmisenä kuulemma aivan mainio tämä emäntä, mutta kokkaustaidot ovat nollassa eikä tässä tapauksessa edes valtaisa himo ruoanlaittoon takaa edes keskinkertaista tulosta. Luulisi, että kun noinkin usein kokkaa (ja varmaan myös muulloinkin arjessa) niin totta siinä nyt alkaa vängälläkin taidot kehittyä, mutta ei kuulemma.
Kehitystä ei ole viimeisen vuoden aikana tapahtunut yhtään, mikä on kyllä jo jonkinsorttinen ihme.
Tuttavani nyt miettii kuumeisesti, että olisko nyt rehellisyyden paikka kun ei edes hienovarainen vihjailu laimenna kokin intoa. Sitäkin on yritetty, ettei syödä lautasta tyhjäksi, mutta emäntä ei ole moisesta milläskään vaan alkaa suureen ääneen mesota "mitä sitä on taas menty syömään ennen tänne tuloa, kyllä pitäis tietää" ja sitten isketään seuraaavaksi jälkkäri pöytään johon tuskin hammas pystyy, lusikasta nyt puhumattakaan.
Ihmettelin, eikö illan emäntä itse pidä ruokia hivenen epäonnistuneina, mutta kuulemma ei. Hän syö hyvällä ruokahalulla kaiken.
Olivat yrittäneet myös tällaista vuoroin-vieraissa-systeemiä, mutta se systeemi oli hylätty koska toiset asuu vähän siellä sun täällä ja välimatkat oli useimmille hankalat järjestää. Tämä keittiöiden kauhu asuu sen sijaan aika lähellä jokaikistä joten tapaamiset oli taas päätetty järjestää hänen luonaan.
Ehdotin, että he jatkossa toimisivat nyyttäri periaatteella, jokainen tuo jotain ja illan emäntä voi huolehtia vaikka teeveden keitosta. Tuttavani aavisteli jyrkkää vastarintaa, mutta kehoitin markkinoimaan idean siten ettei siitä voi loukkaantua. Onhan se nyt niin väärin, että yhden ihmisen pitää kestitä koko jengi kun ruoka on niin kallistakin, paljon reilumpaa kun jokainen tuo jotain ja tätä rataa.........
Jäämme jännityksellä odottamaan, kuin tässä nyt oikein käy.
Itselleni on kerran nuoruudessani tarjottu pilaantunutta joulutorttua erään vanhuksen toimesta ja kohteliaana tyttönä söin naama vihreänä tortun ja ryystin varmaan litran kahvia päälle. Maitoa en uskaltanut kahviin kaataa, ties kuinka vanhaa sekin mahtoi olla.
Toista kertaa en siinä huushollissa kahvitellut, jatkossa olin aina juuri juonut kahvit kotona. Ei kestä vatsa ja siinä en kyllä liioitellut yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti