Eka kerta

Nyt on sitten eka työpäivä takana, on ihan uusi työpaikka (joka ei ole vielä valmis) ja ihan uudet työkaverit (joista osa on tosi valmiita).
Aika rento päivä, rasitti lähinnä takapuolta ja korvia ja samalla meinigillä jatketaan ainakin tämä viikko.

Se on vaan soma, että aina uudessa työyhteisössä löytyy työkavereista ne tietyt tyypit. On
päällepäsmäri, joka tietää kaikesta kaiken ja jolla on mielipide ihan kaikkeen. Sitten on huutaja joka haluaa tulla kuulluksi ja yleensä myös nähdyksi, on myös hiljainen tarkkailija joka puhuu vain kun on asiaa eikä aina silloinkaan ja sitten on porukan hauskuttaja joka tekeytyy tahallaan vähän hönöksi.
Ja jos oikein hyvä tuuri käy, joukosta löytyy myös porukan älykkö joka on kaikkea sitä mitä itse et ole. Meiltä löytyy nämä kaikki, enkä aio kertoa mikä minä olen. En ainkaan tuo viimeinen vaihtoehto...

Ihme ja kumma, en jaksanut ihan hirveästi stresssata ja jännittää tätä ensimmäistä päivää vaikka yleensä olen maha kuralla jo viikkoja etukäteen.
Aloin hermoilla vasta aamulla tuntia ennen lähtöä, yönkin nukuin (vieruskaverista huolimatta) kun possu pahnoilla röhkien.
Kai tässä on ollut jo niin useaan otteeseen jännän äärellä, että alkaa jo puhti loppua.
Ihan nolotti kuunnella toisten tarinoita tunnin yöunesta, osa oli jopa valvonut koko yön.  Jonkinlaisilla ylikierroksilla tässä vissiin surrataan kun en malttanut rauhottua kotonakaan. Kokkasin pannut kalisten (vaikkei olisi tarvinnut), tiskasin, imuroin ja touhotin kaikenlaista.
Metsuri jo ehdotti, että "mene raivaamaan tuota peltoa että helpottaa" kun ehdottelin pientä painimatsia olohuoneen matolla.

Metsurilla on muuten uusi lelu, sillä "näkee" missä seinässä on pystyt ja missä menee sähköpiuhat. Sillä se sitten innoissaan tökki seiniä eilisen illan ja koko asunto raikasi kun kone piippaili aina merkiksi johdoista ja ties mistä.
Minäkin haluan oman lelun, en vain tiedä millaisen, mutta senkin  pitää ehdottomasti piipata ja vilkuttaa punaista valoa.....vaikka silloin kun metsuri on anteliaalla tuulella.  Minäkin voisin sitten illat tökkiä metsuria ja kuunnella koska tärppää.