Nasta lautaan

Olen kaasutellut koko viikonlopun pitkin ja poikin Lapin lääniä.
Torstai-iltana ajelin vanhempieni luokse lainaamaan isäni yksiön kokoista pakettiautoa jotta saan taas Rovaniemeltä vähän tavaraa lisää.
Perjantaina heti töitten jälkeen huristelin sitten vanhaan kotiini jossa Larvanto vielä majailee kuun loppuun, nappasin lapseni kyytiin ja sitten mentiin kohteeseen numero yksi.
Ostimme metsurin kanssa makuhuoneeseen aivan iiiihanan lipaston pariskunnalta joka oli muuttanut pienempään asuntoon ja myy nyt sitten hiki otsanauhassa varastollista tavaraa. Onnea ja menestystä heille.....
Metsuri oli opastanut minua miten sellaset liinat toimii joilla ne huonekalut saa kiinni, mutta opastus meni vähän ohi joten emme nyt turhaan alkaneet söhläämään niitten liinojen kans vaan kellautimme lipaston pötkölleen takakonttiin. Ja eikun menoks.

Aamulla sitten -taas navikaattorin opastuksella- kohteeseen numero kaksi, ostimme myös tv-tason eräältä perheeltä joilla näytti olevan melko täyteen tuupattu omakotitalo. Sieltä olisi voinut myydä vähän muutakin, ei olisi tarvinnut perheen marssia peräkkäin huoneesta toiseen.
Isäntä oli jo etukäteen kehottanut ottamaan kantajat mukaan, hän kun ei kantele ja minullahan oli tehokaksikko etupenkillä; Larvanto ja hänen isänsä.
Talon isäntä ei todella laittanut tikkua ristiin, hän siinä siemaili lattea ja katseli päältä kun me raivasimme tilaa että saimme tason ulos talosta.
En kyllä jäänyt asettelemaan siirtelemiäni huonekaluja takaisin paikoilleen, ehkä talon rouva tekee sen kun tulee kotiin. Herra siellä imeskelee kaffiansa ja oottelee.

Onneksi Larvannon isä hallitsi ne liina-jutskat ja saatiin kuorma paikoilleen. Tosin touhua säesti melko kiivashenkinen keskustelu ja karjuminen kun isä ja poika siellä takakontissa vietti laatuaikaa.
Minä viheltelin ratin takana ja väänsin odotellessa radiota isommalle.

Sitten alkoi se helvetillinen rumba kun aloin jahtaamaan loppuja tavaroita. Piti hankkia verhoja, kenkähylly, pelkkä hylly,lamppu, matto ja vaikka jos mitä.
Ja koska olen pihi ja siitä huolimatta vielä köyhäkin, niin kiersin ensin kaikki kirpparit. Sitten kiersin kaikki kaupat. Kaikki kaupat.
Ja sitä mitä en sitten kirpparilta löytänyt, ostin sieltä mistä halvimmalla sain. Tämä kaikki vei aikaa ihan pirusti,  mutta lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Parhaissa löydöissä (kuten makuhuoneen verhoissa) on kolme hintalappua alakkain kun hintaa on pudotettu koko ajan. Näistä minä saan ihan tajuttomat sävärit, tuskin maltan heittää pakkausmuovia pois kun tekee niin kutaa katella niitä hintalappusia.Oi miten monta euroa taas säästyi!!!

Nukuin yön tajuttomuuden rajamailla kuolaten ja aamun valjetessa kannoimme Larvannon kanssa vähän sitä jo olemassa olevaa roinaa asunnosta myös auton perään ja sitten tämä lähti kohti Sodankylän hulinoita. Larvanto oli enempi kuin tyytyväinen....
Matkalla otti niin päähän kun eteen saattui tutiseva Hiace jossa stetson-hattuiset äijät törötti kahdeksaa kymppiä, ylämäessä kuutta.
Odotin ja kyttäsin koska pääsen ohi, mutta aina tuli joku vastaan tai takaa suhahti joku Audi tuhatta ja sataa. Olin jo valmis kiilaamaan länkkärit ojanpohjalle kun vihdoin viimein tuli ihana suora ilman auton autoa ja polkasin kaasun asvalttiin asti.
Eihän se minunkaan kulkuneuvo nyt mikään Batmanin auto ole, mutta kyllä sillä satasta pääsi, ylämäessä vähän vähemmän.

Perillä sitten taas kannettiin tavaroita metsurin kanssa, kuorma sisään ja vähän entistä roinaa ulos.
Kun kaikki oli suurinpiirtein paikoillaan otin ne verhot kainaloon ja ajelin palauttamaan auton isukille. Äiti kun on niin tavattoman näppärä, niin hän sitten siinä suitsait lyhensi ne verhot, minä kun en sitten millään jaksanut odottaa pitempään. Kaikki pitää saada paikoilleen heti.
Otin oman Mazdan ja pyyhkäsin letti suorana takaisin kotiin, kun oli ne verhotkin ripustettavana.
Vähän hermostutti kun metsurilla kesti KAUAN asentaa telkkarit sun muut ja päätin sitten koota edes sen kenkähyllyn siinä odotellessa.
Siitä tuli vähän vino, kengät laski liukumäkeä. Metsuri sitten kokosi sen uudelleen ja kas vain, siitä tuli suora. Ärsyttävää.

Sitäpaitsi isä oli aivan pöyristynyt kun en osannut perillä avata sitä helvetin liinaa jolla metsuri köytti yhden kaapin joka piti kantaa vanhempieni varastoon. Sehän on kuulemma aivan jumalattoman törkiä homma että hänen tyttö on niin tyhmä ettei liinoja osaa käyttää ja sitten kuulkaa jouduin liina-kouluun. No nyt osaan.

Metsuri se kans osaa olla joskus tyhmä, se jaksaa ihmetellä päivän selviä asioita, kuten sitä miksi avainkaapin takana on sinitarraa kun siinä on mutteritkin.
No tietysti siksi kun se kellotti vinossa vaikka oli ne mutterit. Oli kuulemma eri tasolla mutterin reiät ja hän kuulkaa ihan teki uuden reiän, pitää olla samalla tasolla vaikka minulla on kyllä ainakin kymmenen vuotta pysynyt suorassa kaappi sillä sinitarralla. Ei yhtään tarvi siinä silmiään pyöritellä.