Nyt olen sitten metsurin kanssa yhteistuumin hinkuttanut sen meidän uuden ulkopöydän puhtaaksi. Oikeasti se on kyllä semmonen iso, puinen kela jossa on ollut sähkökaapelia, mutta nyt se leikkii olevansa pöytä.
Niitä ei kuulemma saa ottaa, mutta tämä on kyllä ihan rehellisesti haettu roskista jonne se oli kipattu. Ei voi olla väärin.
Menin sitten tänään paikalliseen maalikauppaan hakemaan siihen sitä ainetta jolla se pitää käsitellä. Kai se on valttia. Ei kuitenkaan missään nimessä saa olla mitään värillistä ainetta.
Otin varmuuden vuoksi tulkin - metsurin- mukaan.
Ja teidän pitäisi ehdottomasti nähdä sen maalikauppiaan ilme kun minä astun liikkeeseen.
Se ottaa heti tietynlaisen asennon ja ilmeen, suurinpiirtein näin "nyt taas selkokieltä ja mielummin kuvien kans, ei se muuten ymmärrä".
Minä sanon, että nyt minä maalaan pöytään ja hän aloittaa hitaasti artikuloiden, että "jaahas, onko pöytä ulkona vai sisällä?" ja katsoa tapittaa minua, vähäjärkistä.
Minä selitän, että ulkona ja puuta on johonka hän taas kyselemään hankalia, että onko se mäntyä ja miten se on karkeaa ja plaaplaaplaa.
Otin tulkin käyttöön joka selitti kaikki tylsät mitat ja muut puulajit sun muut. Hoh-hoijaa, onpa tylsää.
No saatiin sitten se joku puunsuojapurkki ja aloin sitten selvittämään sitä keinutuolin maalaamista, siihen olin oikein värikartasta valinnut jo värin.
Tivasin vielä, että onhan se lopputulos sitten varmasti just se sävy joka on kartassa ja eihän se vain kiillä?! Inhoan kiiltäviä pintoja. Ei kiillä.
Mutta sekin homma osoittautui ihan ärsyttävän monimutkaiseksi, ensin pitää taas hioa ja sitten maalata ja TAAS hioa kevyesti se upouusi maalipinta ja sitten TAAS maalata. Enpä tiedä jaksanko.
En varmaan. Metsuri saa hioa ja minä maalaan ja sitten varmaan metsuri maalaa.
Meillä usein menee niin, että aloitan jonku homman ihan into piukalla ja sitten alkaa tympiä, metsuri sitten hoitaa homman loppuun.
Tuon pöydän sentään sain -polttiaisen pirulaisista huolimatta- maalattua/käsiteltyä ihan itse ja kokonaan. Mitä nyt metsuri kävi siinä nauramassa ja näytti sitten semmosen tylsän tavan viimeistellä pöydän pinta. Ei saa huiskia ees taas vaan pitää se viimeinen käsittely vetää pensselillä semmosia täyspitkiä vetoja alusta loppuun. Tulee kuulemma hieno pinta.
Sitten se jäi kyttäämään oven rakoon, teenkö niin. No en ehtinyt. Ajoin sen sitten kauppaan siitä hirnumasta ja kostoksi se laittoi molemmat taka-ovet lukkoon sisältä päin ja minun piti kiertää koko pitkä matka etupuolelle jotta pääsin sisälle.
Mutta annan anteeksi, koska hän sentään nosti minulta housut kun ne meinasi tippua kesken maalausurakan, olisi ollut tosi noloa juosta etupihalle housut kintuissa ja maalisuti kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti