En ole koskaan oppinut kielioppisääntöjä, vaikka olen kuinka yrittänyt.
Kaikenmaailman possissiivisuffiksit on hiponut yli hilseen niin että pölisee ja kaikesta huolimatta olen kirjoitellut pakinoitakin vähän sinne sun tänne, saanut runoni mukaan runokirjaan (ja jopa pariin oppikirjaan!) ja osallistunut aikoinani muutamaan kirjoituskilpailuunkin ihan kiitettävällä menestyksellä.
Ilman possissiivia.
Nyt sitten näin naamakirjasta kuinka sitä kielioppia oikein kannattaa nykynuorille opettaa, näin se menee;
Kielioppia nykynuorille:
Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä "perkele", kuten äijänperkele, autonperkele.
Adjektiivi on sana, jonka eteen lisätään "paskan", kuten paskantärkee, paskanhailee.
Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat "ihan sikana".
Nyt voi pennunperkeleet päntätä ihan sikana paskanhaileeta kieliopinperkelettä.
Yhdyssana on sellainen, jonka väliin EI voi laittaa vittu. Niinku yhdysvittusana. Ei käy.
Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun sama. Käy.
Nuorillehan kehoitetaan puhumaan heidän omaa kieltään, näin osumatarkkuus johonkin asioita käsittelevään aivolohkon osioon on huomattavasti parempi.
Ja se on ihan totta, olen sen henkilökohtaisesti todennut. Joten kyllä kannattaa muokata muutama muukin vaikea aihe nuorisokielelle, kuten nyt esimerkiksi matematiikka, fysiikka ja vaikka se kemia.
Englantiahan nuo puhuu jo paremmin kuin alkuperäiset koska se on jo valmiiksi kiinnostavaa. Ei me vaan puhuttu, kun ei ollut pelikonsoleita, nettiä ja musiikkivideoissakin keikkui Armi ja Danny.
Ja me muutamat pösilöt sitten kuunneltiin Hurriganesia ja opeteltiin Remulta enkkua, ei ehkä olisi kannattanut........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti