Luku nro 2

.......olen siis juuri leijaillut talviseen Rovaniemeen, huristellut Massukalla kaupunkiin, hakenut kaupasta ruokaa ja asettunut Larvannon isän luokse aterialle.
Koska nyt olen täällä kaupungin humussa, olen varautunut hoitamaan samalla kertaa kaikki asiani. Ihan kaikki.
Minulla on lääkäriaika yksityiselle läkärille kahden maissa, koska haluan ihan hulluna taas nielaista viisimetriä sitä kumiletkua. Uudessa kotikunnassani on aivan tuurin kauppaa koska pääsee lääkärin juttusille, koska siellä ei juurikaa ole lääkäreitä, joten ajattelin sitten hommata yksityisen kautta lähetteen keskussairaalaan ennen kuin vatsani on pullollaan kaikenmaailman polyyppeja.

Ensin oli lento myöhässä ja nyt oli lääkäri, yli puoli tuntia. Hohhoijaa, eikä minulla ollut edes Larvantoa seuranani...
Vihdoin pääsin tohtorin juttusille ja hän oli ehdottomasti samaa mieltä kanssani, letkun nieleminen on hyvä idea. Hänpä nyt samalla kirjoitta tästä heille lähetteen, ihan Oulusta tulee sellanen spesialisti joka tietää vatsavaivoista kaiken. Taidetaan nyt samalla sitten tähystää sekä ylä- että alakautta.
Minä nyökyttelen niska letkeänä kunnes hoksaan kysyä kuinka paljon tämä kaikki maksaa.
"Noo, jotain neljäsataa euroa" tuumaa tohtori. Jumalauta!!!! Eihän minulla ole sellasia summia! Siispä kaupantekoon; mitä jos otettais vain se yläpää ensin?  "Noo, sitten selviää alle kolmensadan" sanoo tohtori.
Pakko kai se on.....okei otetaan se. Sitten vaan kakkaa keräämään purkkiin ja viemään sinne kotikunnan labraan, purkit saan kassalta.
Sinne siis.

Maksan 81 euroa nurisematta kassan tätille kunnes taas hoksaan kysyä, että mitähän tämäm kaikki nyt sitten tulee tarkalleen kustantamaan?
Täti plaraa hinnastoa ja ilmekkään värähtämättä sanoo " 450 euroa".
MITÄ MITÄ MITÄ!!!!!!!!!!!!  Minähän luovuin jo alapäästä!
Ei auta, tästä on jo laskettu Kelan korvaus, sen se maksaa. Alan melkein nyyhkiä ja tivaan etteikö se lääkärin perkele voi kirjottaa minulle lähetettä keskussairaalaan, ei minulla ole tuollaisia summia ikinä.
Täti soitti lääkärin paikalle ja hän hulmusi takki liehuen tulemaan.
Nyt sitten äimistyi itse suuri tohtorikin näitä hintoja, eli aika suolasia ovat. Hänkin tivasi Kelan alennusta, mutta sepä oli jo siinä. Minä taas tivasin lähetettä keskussairaalaan, muttei hänellä kuulemma ole lupa moiseen jos tutkimus voidaan tehdä heillä. Voi perse.
Minä siinä sitten nyyhkimään, ettei auta muu kuin mennä kotiin kuolemaan. Ne kakkapurkit otin ihan kostoksi. Lääkäri yritti vielä vedota siihen ettei terveydellä ole hintaa ja kampaajallekkin menee helposti vuodessa se 400 euroa. Sanoin, että ei mene. Jos olis ukko katellu vähän tarkemmin niin olis huomannut kyllä ja hänelläkään tuskin menee koska päänahka oli varsin kevyesti karvoitettu.
Huono vertaus.

Lähdin masentuneena parkkihalliin jossa kaksi tätiä pyöri piiriä viereisen auton ympärillä ja kun tarkemmin vilkasin, niin kas vain, massukan pyllyssä oli lommo ja pitkä viiru toisessa takaovessa.
Naiset siinä sitten alkoivat kertomaan että  toisen tyttö oli vähän kolhinut sitä naapuri autoa ja kuten nyt sitten huomattiin, myös massukkaa. Tyttö itse oli lähtenyt paikalta ja soittanut äitinsä hoitamaan sotkun. Kätevää.
Samassa paikalle saapasteli kaksi poliisia jotka tämä rouva oli soittanut paikalle.
Kävi ilmi, että tyttö oli vähän turhan rennosti tullut minun ja sen toisen auton välissä olevaan tyhjään parkkiruutuun ja raapinut tullessaan molemmat autot, sen toisen paljon pahemmin.

Poliisit oli tosi äkäsiä, varsinkin se jolla oli keltaset silmälasit. Se haukku tyttö-raukan maan rakoon ja äiti kuunteli saarnaa korvat punasena. Toinen kuvasi ja alkoi just jututtamaan minua kun minun puhelin soi. Huomasin, että se on 03 alkunen numero, eli todennäköisesti lääkärikeskuksesta soitetaan. Pahoittelin poliisille, että tähän on pakko vastata ja toivoin että se keltasilmänen pysyy kaukana. Sieltä soitti se äskeinen tohtori joka oli tosi tuohtunut. Hän kun ei sitten saanut vissiin sielulleen rauhaa vaan oli sitten kirjoittanut minulle lähetteen sinne keskussairaalaan!
Kuitenkin tohtorilla jurppi kovasti ja se ohjeisti minut, kuinka minun pitää mennä paikallisen johtavan lääkärin juttusille ja sanoa kova sana siitä, kuinka tällaiset tapaukset pitää pystyä hoitamaan eikä niitä saa tyrkätä yksityisten hoidettavaksi. Minä olin että juuu, jooo, sen teen ja kiitos tosi paljon.
Kerroin sitten että tässä poliisi-setä koputtelee olkapäälle, pitää lopetella.

Annoin sitten tietoni ja poliisi käski hakea omalta poliisiasemalta kopion tapahtumapöytäkirjasta tai jostain sellaisesta. Oukei, senkin teen.

Minulla oli tarkoitus vielä käydä kampaajalla (jonne ei tarvitse varata aikaa) koska se leikkaa hiukset puoleen hintaan, koska siellä on osittainen itsepalvelu. Sopii minulle.
Huristelin sinne seuraavaksi ja taas jonotin ainakin puoli tuntia, ajattelin että tätä menoa on synkkä yö ennen kuin ole kotona.
Nämä kaksi kampaajaa ikäänkuin ahnehti kaikki asiakkaat jotka tulivat sisälle. Sitoivat ne sillä tavalla ovelasti ettei pakoon päässyt. Hiukset pestiin heti eli eihän kukaan karkaa tukka märkänä. Sitten jätettiin jonnekkin tuolille odottelemaan ja juostiin toisen asiakkaan kimppuun. Parhaillaan meitä istua törötti siellä neljä ihmistä joutilaana hiukset vettä valuen.
Sitten kampaaja alkoi leikata minun hiuksia, napsi millin takaa ja käski kuivata, hän tulee kohta tarkistamaan olenko tyytyväinen.
Kuivasin hiuksia hampaat kirskuen. En ollut tyytyväinen.
Nainen tuli takaisin ja yritti ihan selvästi luistaa helpoimman kautta, mutta siinä vaiheessa minulla nyppi jo sen verran paljon etten päästänyt sitä enää mihinkään vaan osoittelin sormi ojossa mistä leikataan lisää ja miten. Ihme ja kumma, lopputulos oli ihan jees.
Ostin sitten vielä hiusvaahtoa koska sen saa leikkauksen yhteydessä puoleen hintaan vain huomatakseni kotona, että se on ihan paskaa.

Kello oli jo ilta kun pääsin vihdoin viimein kaupan kautta kotiin. Siinä minä pimeässä taas ajelin, ahmin toisella kädellä kanaa kitusiin (pakko oli ostaa evästä) ja ryyppäsin vettä päälle.
Löysin myös sokerittomia karkkeja rasiassa, se oli kätevää, kaadoin suoraan puoli rasiallista suuhuni ja kuuntelin joululauluja.

Kotona odotti metsuri ja lämmin sauna. Oli mukava tulla kotiin.
Aamulla odotti työvuoro kello seitsämän, ei niin mukavaa.

Pian tarinassa seuraa osa numero 3, koska mikäänhän ei koskaan mene ihan niin kun on suunnittellut, joskus voi mennä jopa paremmin.