Kuinkas sitten kävikään....

Tästä se alkoi......

.....tänne se katoaa

Ai jai-jai, minä olen heikoista heikoin ihminen!! Annoin sarvipäälle pikkurillin lisäksi molemmat jalkanikin ja kirmasin riemusta kiljuen kirpparille. Ja hankin mekon, vaateen siis, aivan niin. Se niistä pyhistä puheista ja suurista lupauksista. Ilmankin olisin tullut toimeen ihan hyvin, mutta oli se niin KÄYTÄNNÖLLINEN, ihan TYÖVAATTEEKSI sen hommasin. Sitäpaitsi se oli lahja, kun kerran muru sen minulle maksoin. Ja kaikestahuolimatta täysin turha. Mutta kyllä siitä löydöstä hyvä mieli tuli, sitä en voi kieltää ja aivan varmasti käytänkin sitä. Sitten seuraava synti; olen mässytellyt oikein olan takaa koko viikonlopun. On kadonnut kitusiin niin suklaa-kakkua kuin broileria, työn alla on on juustokakun tuhoaminen, ei kestä kauaa, voin vannoa.

Olen sentäs valmistanut kaiken ihan ite (seissyt tuntitolkulla keittiössä jalat lintallaan), muru on kiitettävästi osallistunut kustannuksiin, joten ei budettikaan ole pahasti persiillään. Nyt taas jaksaa aloitella arkea maanantai-makkaran voimalla, sitä on pakastin pullollaan. Ja hui kamalaa, huomenna on taas tilinteon hetki ja vedetään summaa viivan alle.

.....ja tässä seuraa jatkoa