Käsipohjaa kuono kivikokkoa kyntäen

Pauli-Anteron aamu viilennys

Teräs-muori pilkkoo puut

Kotona taas. Ei kestä varreltansa lumivalkoinen nainen näitä kelejä, punoitan jo pahasti vaikken ole ulkona paljoa viihtynykkään. Minä saan valittaa. En tykkää muutenkaan helteistä, minua ei saisi villi hunnilaumakaan raahattua etelän helteisiin, jonnekkin hiekalle loikomaan. Pyörtyisin jo ensimmäisen puolen tunnin aikana ja kärventyisin karrelle. Minusta ei tule tekemälläkään pronssinruskeaa, se on aikoinaan kokeiltu myös solariumissa. Makasin siellä ketarat suorana kymmenen kertaa ja tuloksena oli soma pinkki punerrus. Siitä olisi Nasukin ollut katellinen. Tykkään myös nukkua yöllä ja nyt se ei ole onnistunut kahteen yöhön, luulen että seuraava on kolmas. Ei ollut mummolan tupa paljoakaan viileämpi ja vintti oli kuin helvetin esikartano. Viime yönä keksin siten kastella pyyhkeen jääkylmässä vedessä ja pläjäytin sen paljaalle selälle kun ensin olin viilentänyt etupellin. Se toimi ja vihdoin sain unesta kiinni. Kuudelta heräsin sitten kun joku konkkanokka vai mikä lie kuovi kiljui kaula kierossa samaa virttä loputtomiin ja rakennuksen toisella laidalla, jossa oli toinen ikkuna auki ristivedon toivossa, pääskyset sirkutteli liiankin reippaasti ajankohtaan nähden. Teki mieli ampua ne kaikki.

Ja eikun  syömään......

Ahtauduimme sitten tuossa puolenpäivän aikaa Mazdaan ja hurautimme takaisin kotiin. Välillä piti toki pysähtyä uittamaan Pauli-Anteroa, mutta muuten meni aika pehmosissa mietteissä tuo matka autossa, jossa lämpöä oli varmaan n. 45 astetta. Kävin mummolassa samoilemassa, kuten aioinkin. Torstaina heräsin tuttuun tapaan kello puoli kuusi ja lähdin äitini ja koiran kanssa kiertämään paikallisen luontopolun.Larvanto piti ajankohtaa epäinhimillisenä ja käänsi kulmahampaita vilautellen kylkeä kun ehdotin liittymistä tähän iloiseen seurueeseen. Siellä oli aivan mahtavaa, ilmakin oli vielä siinä vaiheessa kohtalaisen siedettävä ja Offi ei petä vaikka vastassa olis...itkioita.( Itikoita siellä olikin tsiljoona joka paikassa, ne kyttäsivät kaiken päivää ikkunan takana kärsä tanassa josko joku tulisi ulos imuteltavaksi).
Paisteltiin makkaraa ja nautittiin kesästä. Pauli-Antero oli ihan touhussaan tappamassa kaikki myyrät ja hiiret, muttei onneksi saanut ainuttakaan kiinni. Se luulee olevansa suuri saalistaja,joka aamu toistui mummolan pihalla sama näytelmä, muuan paikallinen pupu-Jussi istui yhden ladon seinustalla mäystämässä ruohoa aamuauringossa ja Pate ryntäsi ovesta tuhatta ja sataa yrittäen saada pupun kiinni. Minä huusin, että "Juokse pupu!!!" ja Pate pisti parastaan. Pupun ilme oli mainio ensimmäisellä kerralla, se katsoi koiraa ilmeellä "Herranen aika, mistä tuo tuli?!!" ja tottakai voitti Paten joka aamu.

Se kukkii jo.....nami maiskis..........

Eilen veimme Paten uimaan ja takulla oli ensimmäinen kerta elämässäni kun näin koiran uivan käsipohjaa. Patehan tykkää loiskia vedessä ja sukellella kiviä, mutta ui se ei. Larvanto houkutteli koiran koko ajan syvemmälle keppi houkuttimena ja vihdoin Pate oli niin syvällä, että sen takajalat kyllä kellui vapaana kuin sammakolla ikään, mutta etujalat se piti tiukasti pohjassa. Sitten se laahusti etukäpälien varassa etenpäin. Siinä vaiheessa kun etukäpälät (varmaan vahingossa) irtosi pohjasta, koira kellahti kuin korkki naamalleen veteen ja helvetillistä kyytiä sen jälkeen rantaan. Tätä ne sitten teki tunnin. Välissä koira suoristi takajalat niin pitkiksi kuin sain ja se vasta olikin hupaisa näky. Nauroin rannalla kuollakseni. Vahinko vaan, ettei ollut kamera mukana. Olen muuten tarkistanut paikallisen hillan kukinnan ja voin kertoa, että kukkii. Ja nyt löytyy myös pölyttäjissä, niistä ei ole pulaa. Eikä siellä ollut pulaa oikeastaan mistään, hiiriä vilisti joka jumalan puskassa (kiljuin itseni käheäksi) ja käärmeet pötkötteli asvaltin lämmössä. Se on kesä nyt.