Pian taas starttaan massukan ja käännän keulan kohti pohjoista, pitää vain muistaa tarkistaa öljyt. Jo kahdesti on käynyt niin, että metsuri on mennyt tarkistamaan öljyt ja molemmilla kerroilla on pitänyt listätä. Reilusti. Noottia ja nippuria on tullut ihan kiitettävästi mikä on minulle ihan oikein. Senpä takia minulla on nyt öljy-stressi; tarkistan niitä alvariinsa enkä millään jaksa uskoa jos tikku näyttää öljyä olevan. Olen aivan varma, ettei voi pitää paikkaansa ja sörkin tikkua eestaas kaksitoista kertaa ennen kuin uskon. Ja sittenkin vähän pelottaa, vaikka uskottelenkin itselleni, että kyllä siellä varmaan joku lamppu syttyy ennen kriittisiä hetkiä. En kumminkaan halua kokeilla, kokeilematta on myös bensatankin varoitusvalon toimivuus vaikka olenkin useaan otteeseen uhonnut testaavani sen. Olen jopa hankkinut kanisterin tiukkojen tilanteiden varalle, mutta nynny on nynny.
Mummolassa odottaa halonhakkuu, mutta onneksi sitä varten on kone, klips klaps vaan ja heitto liiteriin, on se niin helppoa. Perjantai-iltana menen katsomaan festari-väkeä, josko taas tapaisi tuttuja menneiltä vuosilta. Olen juuri sitä juntti-kansaa joka ei mene katsomaan elokuvia vaan kittaamaan kaljaa. Myöskään suuret ohjaajat ei minua jaksa kiinostaa. Olemme kyllä muutamana vuonna hoksanneet kiinnostavia elokuvia listalta, mutta niin paljon ne ei kiinostaneet, että olisin jaksanut jonottaa telttaan aamulla kello neljä. Vanhat ihmiset, ne nukkuu siihen aikaan tai ainakin on jo unen esikartanossa. Juttelin viime kesänä muuan miehen kanssa, joka oli tullut muistaakseni Tampereelta talkootyöläiseksi festareille, taisi olla ammatiltaan valomies. Hänen mielestä talkoot elokuvafestareilla oli vuoden kohokohta, siellä oli niin mahtava fiilis. Uskon sen, varmaan talkooväkeen karsiutuu tietynlainen, samanhenkinen porukka joka palaa paikalle vuodesta toiseen.
Itsehän sitä ei osaa eikä jaksa oikein innostua tuosta keskiyön auringosta, valoisista öistä ja itikoista. Ei kai, kun näin on aina ollut, pitäisi käydä asumassa jossain kauempana, että ne alkaisi tuntumaan ihmeellisiltä. Eikä kyllä jaksa innostaa ihmeemmin tämän pohjoisen kansan luonnekkaan. Sitä olla sen kummenpia kuin muuallakaan, aivan yhtä kieroja ja tuppisuita kuin kaikki muutkin. Sillä ei ole mitään merkitystä mistä päin olet kotoisin, joka paikkassa on ne omat helmensä ja pökäleitäkin löytyy.Sanottaisko ihan näin, että kirves löytyy kaikilta, se miten sitä kukanenkin käyttää on ihan oma, henkilökohtainen mieltymys.
Festarit, ne on kumminkin niin parasta mitä tämä pohjoinen kansa on ikinä keksinyt järjestää. Nyt aika moni tietää missä on Sodankylä ja miltä siellä näyttää.