Tyyli-Lyyli

Tsekkaa mikä tyyli!!!

Tapasin tässä taannoin kaupungilla tuttavani, jota en ollut tavannut aikoihin. Pitkästä tauosta huolimatta minun ei erikseen tarvinnut kysyä, vieläkö hän seurustelee saman kaverin kanssa kuin viimeksi tavatessamme. Kyllä seurustelee, aivan varmasti. Jaa mistäkö tiesin? Sen huomasi hänen pukeutumistyylistään. Tuttavallani on tässä vuosien saatossa ollut muutama eri seurustelukumppani ja tosi jännää on kuinka hän muuttaa heti tyyliä uuden rakkauden mukaiseksi. On ollut urheilullista kumppania ja silloin Neiti X oli itsekin tosi sporttinen, harrasti liikuntaa aktiivisesti ja pukeutui myös vapaalla melko rennosti. Sitten tuli ero ja seuraava rakas oli boheemi taiteilija luonne ja kohta oli myös Neiti X, oli maiharia ja pipo roikkui niskassa eikä urheilu kiinostanut yhtään tippaa. Tämänhetkinen elämänsä mies on sitten ehkä enempikin tällainen.....miten sen nyt sanoisi....elitisti. Voiko niin sanoa? No kuiten sellanen joka tykkää hienoista tavaroista, talo ja auto on viimosen päälle. Vaatteet on laatua ja trendiä pullollaan, tukka hyvin ja kello näkyy. Tässä tyylissä uiskentelee nyt myös tuttavani, laadusta tinkimättä. Pistää miettimään mistä moinen johtuu ja käykö se raskaaksi vai tapahtuuko nahan luominen ihan luonnostaan. Jos ei ole löytänyt sitä omaa tyyliään, niin kai se on sitten helppo mukautua toisen mieleiseksi. Vai onko niin, ettei ihminen arvosta itseään ja omia mielipiteitään sen vertaa, että on valmis pitämään niistä kiinni. Entä mitä sitten tapahtuu jos jääkin ihan yksin, ei tulekkaan uutta kumppania lennosta? Jääkö asumaan siihen sen hetkiseen tomumajaan, miksaako tyylit sekaisin vai mahtaako löytää vihdoin viimein ihan sen oman tyylin? Mielenkiintoista. Melkein toivon hänelle näin tapahtuvan. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitää esimerkiksi osata asua myös yksin, enkä nyt puhu viikosta tai kahdesta. Kolmessa vuodessa se alkaa jotenkin hahmottua. Itse väitän kyllä jonkilaisen tyylin löytäneeni, en ainakaan vaella ihan joka muotioikun mukana. Jotain kertoo kai sekin, että osa lempparivaatteistani on todella vanhoja....vanhin viettää 20-vuotis synttäreitään. 80-lukuhan on taas muotia, kun jaksaa aikansa odottaa niin taas on muodinmukainen. Tervetuloa vaan olkatoppaukset ja korkeat vyötärö ja karmeat muovikorut. Hauska on seurata Larvannon ja tyttiksen tyylikiistoja, ne kun iskee joskus aika kovastikin kipinää. Larvannon tyyli ei ehkä ole ihan niin trendikäs kuin tyttis tahtoo ja kumpikin yrittää tiukasti pitää päänsä. On se niin rentoa olla vanha ja vakiintunut, metsurin puolesta saan pukeutua melkolailla miten vain, kunhan kriittiset paikat pysyy piilossa. Nyt kun oikein miettimällä mietin, niin keksin ainakin kolme juttua joita se ei voi sietää; haaremihousut, capri-housut (onko sillä joku housuongelma?) ja 80-luvun kikkarakiharat. Ei tykkää afrosta hän.