Biljonääri

Näin ihanaa unta, olin voittanut lotossa paljon, paljon, paljon fyffeä. Olin aika töpinöissäni ja soitin oitis metsurille ihan leuhkana, että nyt keksin sille talveksi tekemistä (nuo metsurit kun ei tykkää kahlata lumessa niin ne köllöttää kotona) jotta meehän ukko etsimään meille kunnon rantatontti johon rakennutetaan tyyris hirsipytinki.
Seuraavassa otoksessa metsuri siellä rakenteli työmiesten kanssa ihanaa taloa mukavasti metsän siimeksessä olevalle tontille. Ai missäkö minä olin? No tietysti täällä kotona oottelemassa, että kaikki on valmista. Oli minulla uusi hieno, musta maasturikin mutta silti me ajeltiin Pauli-Anteron kanssa massukalla kun se nyt on vaan niin letkeä peli. Metsuri minulle siitä vähän möykkäsi ja ehdotti, että annan sen Larvannolle jos en kerra raaski kokonaan luopua, mutta kieltäydyin ehdottomasti moisesta, sehän ei ole ollenkaan turvallinen auto minun lapselle.
Unessa oli myös kohtaus jossa pidin Larvannolle ja Tyttikselle hirmuista saarnaa siitä, kuina tätä lotto-uutista ei missään nimessä saa kertoa kenellekkään  koska se tietää vain meille kaikille SUURIA vaikeuksia.
Herätessäni aloin sitten ihan tosissani pohtia mitä sitä osaisi oikein tehdä jos ihan oikeasti voittaisi monta, monta miljoonaa? Siinäpä vaan saattaisi ihan oikeasti käydä niin, että lamaantuisin ja jatkaisin elämää entiseen malliin. Laahustaisin edelleen Kuomat lintallaan töihin ja takaisin, ajelisin massukalla ja ostaisin Paulille Pedigreeniä. Sunnuntaisin kurvaisin edelleen kirpputoreille ja jahtaisin tarjouksia ympäri kaupunkia. Muistan nimittäin myös uneni lopun, ennen "the end" tekstejä; istuin käsi poskella siellä hirsituvan pöydän äärellä ja tuijottelin joelle ja mietin, että mitä helvettiä sitä tekisi, että sais aikansa kulumaan.
Kyllä ihminen sitten voikin olla säälittävä!! Jos nyt oikein pinnistelen, niin kai sitä nyt jotain lystiä keksii vai onko tämä ikuinen pihistely jäänyt nahkaan asumaan ikuisiksi ajoiksi, ei irtoa vaikka kuinka setelitukolla hinkkaa...... Hyi miten kammottava ajatus!