Löntystin töiden jälkeen kauppaan leipäostoksille tuhannen väsyneenä kun ihan puskista eteeni ilmestyi mummeli joka katsoa napotti minua tiukasti ja kysyi että "Ootko sie julukkis?". Kieltäydyin moisesta kunniasta(pitkin hampain, olishan se ollut vähän leuhkaa olla JOKU) johonka mummeli tuumasi että näytän ihan siltä ja minä tietysti innoissani kysymään, että keneltä?!
"Joltakin tutulta, en mie tiiä" se vastasi ja meni menojaan. Voi kunpa olisin taas ollut tilanteen tasalla ja keksinyt esiintyä jonain tosi hottis tyyppinä, mutta kun en ole oikein perillä kuka nyt olis ollut mummon mielestä cool. Olisin pelastanut mummon päivän vaikka nimikirjoituksella, siinä riittäisi jutunjuurta ja näyttämistä pitkäksi aikaa.
Tarviiko sitä nyt aina olla niin rehellinen jos toiselle voi pikku huijauksella saada hyvän mielen? No ei tarvi.
Matkani eteni sitten muutaman askeleen kohti vihanneshyllyjä kun edessäni seisoi taas mummo joka ei vaivautunut sen kummemmin tervehtimään vaan tokaisi minulle, että "Onko jäävuorisalaatti ja jääsalaatti sama asia?", neuvoin ylen ystävällisesti että jäävuorisalaatti on kerän mallinen ja jääsalaatti on tuo puska jota hän parhaillaan hypistelee. Mummmo ärjäisi jäävuorisalaatin olevan tarjouksessa. "Missä niitä on?" se jatkoi ja teki mieli käskeä itse etsimään rehunsa, mutta kunnon julkkiksen tavoin näytin mummelille salaattikerät. Sinne meni mummo eikä turhia kiitellyt avusta, vielä sitä sanotaan ettei nuoriso osaa käyttäytyä....
Satuttiin sitten kassalle samaan aikaan ja tuijotin mummon salatteja ja hoin mielessäni "ole kitkerä, ole kitkerä, ole kitkerä....", sitten olis mummo ja salaatti samoilla linjoilla.
Minä olen vahvasti sitä mieltä ettei ikä anna mitään etuoikeuksia käyttäytyä huonosti tai jos käyttäytyy, niin sitten pitää kestää seuraukset eikä alkaa ulisemaan kuinka vanhuksia ei kunnioiteta.
Sain onneksi ostokseni tehtyä ilman yhtäkään uutta mummoa ja hyvä niin, minun vanhuskiintiö tältä päivää on ihan tapissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti