Kultaista

On se niin herkkää........

Nyt on kuulkaa rakkautta ilmassa; Larvanto otti kosi Tyttistä rakettien räiskeessä!
Tyttis oli halukas lähtemään Larvannon kelkkaan ja näin perheessä on kihlapari ja minä olen niiiiiin iloinen!!
Tosin en ole aivan varma onko Tyttikselle vielä reilussa neljässä vuodessa valjennut täysin millaisen sulhon itselleen sai, mutta epäilemättä se tulee ajan myötä selväksi. Siitä saatiin taas näyte kun tekivät tuossa lähtöä Tyttiksen kotiin josta sitten Larvanto siirtyy taas kasarmille. Oli jo vähän kiirekin ja kas vain, Larvanto hoksasi ettei hänellä ole varusmieskorttia. Sitä ei löytynyt mistään ja tunnelma alkoi kiristyä kunnes pyysin sotilasta tarkistamaan vielä kertaalleen varusmieslaukkunsa ja siellähän se kortti oli siististi sivutaskussa.
Nämä viimetipan etsinnät ja muut täpärät tilanteet on niin Larvannon arkipäivää, toivottavasti Tyttiksen hermot on terästä ja sydän puhdasta kultaa, muutoin voi käydä elämä rankaksi.
Muistan vuosien takaa kuinka Larvanto (tuolloin jotain 7 v.) lähti ajatuksissaan ulos ilman toista kenkää, huomasi sitten rapussa jotain puuttuvan......
Ja jos joskus Luoja heille jälkikasvua suo, niin en yhtään ihmettele jos isukilta vauva joskus jonnekin unohtuu, sitä on suvussa. Larvannon setä unohti perhen esikoisen vaunuihin ruokakaupan pihalle kauppareissulla ja muisti vasta kotona kun vaimo  halusi kovasti tietää missä paapero on.
Me ollaan muutoinkin koko perhe vähän tällaista sählä-sakkia eikä kaikki mene aina (eikä edes yleensä) niin kuin  voisi olettaa, mutta kovasti me ollaan aina hengessä mukana ja aika usein myös fyysisesti läsnä tohottamassa.
Toivotaan nyt kaikki ihan kamalasti Tyttikselle pitkää pinnaa ja rautaista otetta jotta hän jaksaa valitsemallaan tiellä......eikä niistä teologisen opinnoista tässä suhteessa ainakaan haittaa ole.