Käytin Paulin iltapissalla, oli ihan helvetin kylmä ja kalpea puolikuu roikkui pakkastaivaalla. On hirmuinen siunaus, että ihminen on näin vanha ja väsähtänyt. Täällä meillä on nimittäin ralliautot huristelee pitkin tuntureita ja iltasella kapakat on pullollaan kansaa, ennen vanhaan siellä olisin aivan varmasti minäkin. Enää ei jaksa kiinnostaa. Ei niin hauskoja pirskeitä olekkaan, että minut saisi tuonne pakkaseen kapakkahepeneissä koikkelehtimaan, ihan kammottaa jo pelkkä ajatus niistä öisistä taksijonoista.
Joskus ole melkein saanut itseni liikkeelle viikonloppuna, mutta aina se tyssää jo siihen kun alan mietiskellä kuinka minun pitäisi saunan jälkeen alkaa meikkaamaan ja laittamaan karvat ojennukseen. Kirkkaan voiton vie lämmin pyjama, sohva ja torkkupeitto. Ehkä sitten joskus kesällä, kivalla ilmalla....ehkä...
Eikä niitä krapuloitakaan kestä enää millään, sitäpaitsi tätä nykyä kankkusen saa vielä paljon, paljon herkemmin kuin vielä muutama vuosi sitten. Ennen muinoin kankkusesta selvisi seuraavaan iltapäivään mennessä kun nyt toipumiseen menee kaksi päivää, vähintään. Ei todellakaan ole sen arvoista.
Kamalaahan tämä olisi siinä tapauksessa, että olisi vielä hurja polte baanalle, mutta onneksi ihminen on rakennettu näin viisaasti, mitä ei jaksa niin sitä ei halua.
Menen nukkumaan ja nukun pitkään ja sikeästi. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti