torstai 26. toukokuuta 2011

Heikoin lenkki

Vähänkö on taas reilua!! Olen TAAS kamalan flunssan kynsissä. Eilen illalla alkoi tuntua lievää kurkkukipua ja nokkaakin nipisteli aivan kuten kunnon flunsassa kuuluukin. Yöllä  heräsin siihen, että joku oli tunkenut takiaisia kurkkuun, voi Luoja että oli kipeä kurkku! Kello kaksi keitin teetä ja lusikoin jälleen kerran ällö-hunajaa suoraan purkista eikä aamu ollut yhtään sen parempi. Puhua ei pystynyt ollenkaan, joten kirjoitin Larvannolle pikaviestejä ja kirosin kun se ei osaa viittoa vaikka minä osaan. Olisin päässyt paljon helpommalla.  Larvanto teki kaikkea ärsytävää kun en jaksanut käydä vastahyökkäykseen, se muunmuassa näytti minulle kuinka omena kiskaistaan paljain käsin kahteen osaan. Mitä ruuan tuhlausta!! Olisi edes syönyt sen, mutta ei, se sanoi säästävänsä sen minulle ja siellä se omena nyt ruskettuu hedelmäkorissa. Vihdoin muistin salaisen aseeni ja aloin hinkuttaa käsiä vastakkain, sitä Larvanto ei kestä. Vielä pahempaa on jos suhauttaa peukalolla kaikki sormet läpi, se tulee siitä hulluksi. Hah! Ja kun vauhtiin pääsin, niin raaputin ihan vasiten vielä vähän käsivartta, raaps,raaps. Johan lähti ja sain levätä rauhassa. Katsoin telkkarista ensin vähän kotimaista laatutuotantoa, se oli aika hauska. Siinä kokoontui ylempiluokkainen herraseura napostelemaan ruokia joiden raaka-aineen aina joku seurueen jäsenistä toi kokille valmistetavaksi ja muiden tehtävä oli arvata mitä se oli. Tietysti mukana oli rahapanos, jonka sitten sai joko se joka arvasi oikein tai sitten raaka-aineen toimittaja siinä tapauksessa ettei kukaan arvannut. Yksi niistä sitten syötti kavereille nielurisoja ja voi kuinka olikin maukasta. No siinä typistetty versio, tykkäsin kun oli kerrankin vähän erilainen Kotikatsomo. Sitten pläräsin digiboxista seuraavan ohjelman, murhamysteerion. Ei ollut kummonen, mutta kyllähän tuon katsoi. Tallentelen usein elokuvia sun muita nielurisoja juuri näitä toipilaspäiviä varten. Sitten alko telkkari tympiä ja siirryin kirjojen pariin. Sekin väsytti ja siinä sitten sängyssä retkottaessani aloin kytätä että mitä se Larvanto oikein koko ajan syö! Ja kuinka paljon! Herra mun jee, sehän mättää koko ajan lärviinsä jotakin. Mutta kun en voinut kommentoida ilman ääntä. Minulla olisi niin paljon hommaa ja tässä sitä vaan taas sairastetaan varmaan seuraavat kolme viikkoa. Talvitakit iskee minulle eteisestä silmää, nekin pitäis varmaan viedä jo pois. Aion sosiolisoida Larvannon Feelmax-tossut itselleni jos joskus vielä pääsen ulos. Katsos kun tuo mätävarvas ei tykkää kunnon kengistä niin hiihtelen sitten sellasilla tossuilla. Niissä on vaan pohjassa reikä, pitää ostaa jesaria ja vähän paikata. Meniskö yo-kekkereihin jesari-tossuissa?  Minä haluaisin että joku hoitaa minua. Nyt on metsuria ikävä. Olisi niin kiva mennä kainaloon räkimään ja syödä lohtupullaa jota ei nyt kukaan leivo minulle.Eihän se millekkään tässä kunnossa maistuisi, mutta sama se sille. Ele parantaa ainakin yhtä tehokkaasti kuin maku. Yhyy!!!! Tahtoo lohtupullaa!!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti