Nyt on sitten mennyt meitsillä parasta ennen päiväys umpeen, ei kai sitä muuten voi tulkita kun mätänemisprosessi on jo täydessä käynnissä. Minulta tippuu varpaat, sitten varmaan irtoaa jalkaterä ja lopuksi koko jalka.Tämä on niin tuttua. Viime kesänä, eräänä helteisenä päivänä huomasin ihan sattumalta, että ukkovarpaan kynnen alta tihkuu ällöttävää mätää. Kipeä varvas ei ollut missään vaiheessa, ei edes silloin kun kynsi sitten lopulta irtosi ihan kokonaan. Koskaan milloinkaan ei saatu syytä siihen, miksi näin tapahtui, lääkäri epäili jotain bakteeria (no älä ihmeessä, en olis arvannut...) mutta sen tarkempaa diagnoosia ei tullut. Maanantai iltana epäilykseni heräsivät horroksesta kun karvainen tohtori Pauli-Antero oli aivan liian kiinostunut varpaistani ja kuinka ollakkaan, näky oli sama kuin viime kesänä. Nyt se talven aikana uusiutunut kynsi taas tihkui mätää ja oli jo toiselta reunalta aika koholla. Ja eikun taas tohtorille hakemaan antibioottia. Tällä kertaa vastassa olikin tosi tehokas täti. Se otti näytteitä vähän sieltä ja täältä, tulehdusarvotkin mitattiin. Hänelle ei riittänyt se tieto, että kyseessä on bakteeri, vaan nyt tutkitaan mikä bakteeri ja onko se levinnyt jo muualle jalkaan. Voi kiitos, kiitos mielenkiinnosta, tahtoisin vielä pitää kehoni kokonaisena. Molemmille jaloille on vielä käyttöä. Sitä on nyt sitten aivan turha haaveilla korkokengillä sipsuttelusta tänäkään kesänä ja kaikki pitemmät kävelylenkitkin saa unohtaa. Olen aivan pakotettu istumaan terassilla koko kesän. Voi harmi. Ja tähänkin tapahtumaan ehti jo muuan työkaveri rakentaa draaman kaarta kun menin viemään työpaikalle s-loma lappua. Hän oitis kertoi minulle tarinan, jossa eräältä mieheltä oli oma koira kalunnut molemmat jalat kun ei sillä ukko-pololla ollut niissä tuntoa ja ne oli kans alkaneet märkimään. En kysynyt, että oliko se mies myös sokea, tyhmä vai tykkäsikö muuten vaan katella kun jalat popsittiin parempaan talteen. Vai säästikö se Pedigreenissä? Pitänee syöttää Pauli- Antero erityisen hyvin ja valvoa varmuuden vuoksi läpi vuorokaudet, ettei vaan herää varpaattomana. Olishan se karmeaa, vai mitä sanot?
On minulle ihan mukavaviakin tapahtunut; kävin pitkästä aikaa hierojalla. Sillä omalla, tutulla ja hyväksi havaitulla. Se oli aivan ihanaa. Hänellä oli nyt myös sellainen kiva pallopääpuikko jolla tuikki tuonne nikamien väliin. Ai jehna, että teki hyvää!! Me ollaan Larvannon kanssa sillälailla hulluja, että tykätään kovasti paljon jos meitä sörkitään ja tökitään. Mikään silittely ei ole meitä varten, täytyy tuntua että jotain on tehtykin.
Siinä työskentelyn lomassa tämä hieroja kertoi, että olikin taannoin ajatellut Larvantoa. Hän oli nääs ostanut sellaisen kivan vehkeen jolla saa räpsiä ihmisiin sähköiskuja, mutta kun hän oli sitä eräälle asiakkaalle kokeillut niin se oli tömähtänyt lattialle ja lakannut toimimasta. Minä luulin, että se asiakas oli tömähtänyt lattialle ja heitti sääret suoraksi. Pelkäsin jo, että hieroja aikoo nyt testata laitetta Larvantoon joka on vielä nuori ja vahva. Apuva. Ei onneksi sentään. Se laite oli tippunut ja mennyt rikki ja nyt hieroja aikoi kysyä Larvannolta josko tämä korjaisi sen. Otin laitteen mukaan ja näytin kotona, selitin millaisesta värkistä on kyse. Larvanto kysyi silmät kiiluen, että saako se kokeilla sitten minuun toimiiko se. Onneksi jätin ne piuhat ja läpyskät hierojalle, joilla niitä iskuja annetaan. Larvanto olisi varmaan testannut laitetta minuun kun nukun, samalla kun koira jyrsii minun jalkoja poikki. Ei ole helppoa minullakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti