Ylioppilas Larvanto

Larvannon lätsä

Meidän teini ei ole enää teini, se on ylioppilas Larvanto. Neljä vuotta sitten väännettiin kättä, minne se lähtee opiskelemaan. Minä olin sitä mieltä, että ammatti pitää opiskella ja hän taas tahtoi lukioon joten tehtiin sitten kompromissi; ammattilukio. Minä olin pessimisti ja arvelin ettei laiska poika jaksa kahta tutkintoa suorittaa, mutta sitten ajattelin jotta yrittäköön. Asianomainen itse ei sitä epäillyt hetkeäkään ja nyt hän on onnellinen kolmoistutkinnon suorittanut Larvanto ja minä tietysti ylpeä äiti!Mutta siitähän se rumba alkoikin, olen ihan öönä. Jotenkin en ole koskaan näin kauppakoulu pohjalta ymmärtänyt oikein miten ISO JUTTU se ylioppilaaksi tulo on. Minua (!) on onniteltu joka suunnalta, mitä ihmettä ne nyt minua onnittelee?!!! En minä ole puurtanut neljää vuotta!! Vähän herätti hämminkiä kun meillä on eri sukunimi, eikä kaikki muistaneet Larvannon sukunimeä. Ei siis voinut lehdestä ensin tarkastaa onko se kirjoittanut, vaan piti vähän ensin kuulostella ennen kuin kehtasi tulla kättelemään. Ja siten ne juhlat. Ajateltiin pitää ihan pienet joihin sankari saa itse kutsua ketä tahtoo ja näin myös toimitaan. Vähällä rahalla ja vähällä vaivalla, se on motto. Olen aina kammonnut kaikensorttisia juhlia joissa itse juhlakalu ei edes tunne kaikkia vieraita, pääasia on että lahjoja tulee mahdollisimman paljon. Ja nyt ihmiset kyselee minulta että mitä se tahtoo lahjaksi! No mitä siihen sanoo? Ei sitä kehtaa sanoa, että antakaakapas rahaa, sitä se tarvii. Kuulostaa mölöltä. Mutta kun ei se halua mitään tavaraa eikä se kerää mitään. Paitsi rahaa. Ihan kiva olisi vain vähän juhlia, vaikka sitten ihan ilman lahjoja, ettei ala ahdistaa. No sitten kysytään innoissaan, että mitä te tarjoatte, montako voileipäkakkua (nolla) ja mitä suolasta, onko lämminruoka, montako eri sorttista pikkuleipää? Herra jestas! Ei meillä ole semmosia. Ihan vaan jotain kaakkua ja ruisleipää. Joko olette varanneet studio ajan? Ai mitä varten? Jaa valokuvaa....no me otetaan se ihan ite. Oletko jo suunnitellut asun ja kampauksen? APUA! Kampaan tukan ja pesen hampaat, mitä se minun pukeutuminen tähän kuuluu? Kyllä, Larvanto saa pukeutua komeaksi ja käydä parturissa, sehän se tässä on tärkein. Ihan voin tässä tunnustaa, että kirpparilta on ostettu somistetta, kaikki vähäiset tarjottavat leivotaan itse ja skoolataan minun tekemällä simalla, koska sitä tahtoi Larvanto. Mummi on myös remmitetty somisteita väkertämään ja tyttis (eli Larvannon muru) hoitelee sitten esille laiton ja kakun koristelun. Taas mennään samalla konseptilla kuin aina ennenkin, jokainen tekee sitä mitä parhaiten osaa. Ja koska me ei edes hallita kaikenmaailman pönötyksiä, mitä noissa tuollaisissa juhlissa kuuluu olla, ne jätetään suosiolla pois. Eikä minulla ole hankittuna tiskaria (sitäkin joku tiedusteli), tiskaa kuka ehtii tai tiskataan sitten kun juhlat loppuu. Oi ja voi, jos tätä nyt yhtään enempää miettii niin tulee stressi ja päätä alkaa huimata. Parempi olla vaan ja pysyä alkuperäisessä suunitelmassa, muuten koko homma levähtää kätösiin eikä kellään ole kivaa. Mutta mulla on lyyra kaulassa ja sitä aion pitää ilolla ja ylpeydellä. Onhan se sentäs MINUN tekemä poika!