 |
| Kirpparilöytö |
Piti mennä maalle vanhuksia moikkaamaan ja vähän hakemaan jo etukäteen Larvannon juhlakamoja, mutta miten sitä mihinkään menee kun ei saa kunnon kenkiä jalkaan ja vettä sataa kaatamalla. Ei siellä metsän siimeksessä paljon jesaritossut vettä pitele. Jäin sitten kaupunkiin ja panostin taas kunnolla tuohon uuden kodin etsintään, mikä onkin melkosen mielenkiintoista puuhaa. Soitin aika monelle, lähetin viestejä vielä useamalle taholle ja käytiin me katsomassakin muutamaa kämppää. Vielä ei natsannut. Toinen asunto oli ihan keskustassa, vanhassa kerrostalossa, ihan sympaattinen asunto, mutta kovin pieni. Vuokraisäntä oli kyllä tavattoman mukava mies, kertoili siinä sitten kuinka huono tuuri oli ollut muutaman vuokralaisen kanssa. Asunto oli nyt tyhjillään, koska siihen tulossa ollut ihminen ei sitten koskaan tullutkaan. Olivat jopa vuokrasopimuksenkin ehtineet työstää ja sitten ei asukas tule, muttei myöskään ilmoita ettei tule. Harmillista. Ja edellinen oli hommannut ensimmäisen varoituksen jo tupari-iltana. Hän olisi kovin mielellään ottanut meidät siihen asumaan, me kun tupataan olemaan todella pitkä-aikaisia vuokralaisia eikä pahemmin jakseta rymytäkään. No se siitä ja kohti uusia seikkailuja; seuraava oli rivitalokaksio ja taas toivon kipinä iski tulta silmäkulmassa. Josko nyt tärppäisi! Asunto oli päätyasunto -hyvä, hyvä- ja aikamoisen tilava omalla saunalla. Ja siinä ne hyvätpuolet sitten olikin. Asunto oli rempallaan vähän sieltä sun täältä, tapetin reunat kurkisteli ja makuhuoneen seinässä oli iso musta pläntti. Yök. Ja siinä oli sähkölämmitys joka ei kuulunut vuokraan. Asuntoa esitellyt häiskä valehteli korvat heiluen kuinka vähän hänelläkin siinä asuessa oli mennyt kuukaudessa sähkölaskuun rahaa vaikka saunoa roiskikin vallan joka päivä. Hoh mitä älyn aliarviointia, ei me nyt ihan puupäitä olla vaikka siltä ehkä näytetäänkin. Vilkaisu ikkunanpieliin lopetteli viimeisenkin kiinostuksen, niistä takulla veti niin että korvissa soi, ikkunapellitkin oli kippurassa vähän joka suuntaan. Voi masennus, ei muuta kun takaisin kotiin nuolemaan pettymyksen karvaita haavoja. Niin olen epätoivoinen, että rustasin sitten paikalliseen lehteenkin ilmoituksen ensiviikolle. Huomenna on tosin vielä yhden asunnon näyttö, mutta en ole oikein innostunut asunnon sijainnista. Niin oli paska fiilis, että piti käydä kirpparilla vähän lohduttautumassa. Siinä paha mieli unhoittuu pois kun pyllistelee tonkimassa kaikenlaisia aarteita ja yhden taas löysinkin; aivan upean koriste-polkupyörän. Siinä on pikkuiset kettingit ja kaikki, se on niiiiiiiiin soma. Kato vaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti