keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Love is in the air

Sen on sitten niin kevät!! Pulut pussailee naapuritalon katolla päivästä toiseen ja koirakin on tullut hulluksi kaipuusta naapurin narttuun. Metsurihan se ei ole ymmärtänyt vieläkään kosia kontallaan minua, varsin verevää rotunaista, joten tämä seuraava juttu on kyllä erittäin ymmärrettävää. Näin nimittäin yksi yö unta, sormus-unta.
Marssin erittäin tehokkain askelin korukauppaan, näytin tiskillä olevia sormuksia ja sanoin myyjälle, että ostan tuosta tuon vihkisormuksen. Se oli hieno ja aika paksu. Muistan kuinka myyjä (mies) katsoi minua vähän hitaasti todeten, että "siis nämä sormukset" ja siihen minä taas ärsyyntyneenä; "Ei, vaan tuo SORMUS, toisella voit tehdä mitä haluat." Otin vielä sormukseen kaiverruksen, oman nimen, ja astelin sormus kauniisti nimettömässä kimmeltäen ulos liikkeestä. Menin siis itseni kanssa naimisiin, se olikin sitten varmaan todella ikuinen liitto.Heräsin ennen villiä ja alkukantaisia hääjuhlia, joten niistä en osaa kertoa mitään, mutta varmasti hauskaa oli ja ruokaa oli riittävästi. Aika epätoivoista sanoisin minä. Näinkö alas voi yksinäinen naisparka vajota? Sitäpaitsi työkaveri muistutti, että maailmanloppu tulee ihan näillä näppäimillä, vuoden 2012 lopussa, joten ei tässä nyt kovin kauaa aikaa ole hääsessioita järjestää ja kosimisia odotellaan. Milloin se on se karkausvuosi? Voisin sitten kietoutua siihen hamekankaaseen odottelemaan sitä lopullista jytinää. Onneksi lapset ei tiedä tuollaisia tympeitä vuosilukuja vaan antavat mennä täsyin palkein. Tunnenpa erään 5-vuotiaan tyttösen, joka ottaa kyllä kaiken irti keväthuumasta. Tämä neidon rinta on pakahtua rakkauden kuumista tuulista, mutta kun sopivaa kohdetta ei meinannut millään löytyä. Ei hän kranttu ole, ei ollenkaan, mutta kun kukaan poika ei sitten meinannut millään tajuta miten poskettoman ihanaa rakastuminen on. Hän sitten teki niin kuin useasti vähän isommatkin tytöt, hän vähän avitti asiaa. Valitsi kohteen, soman pellavapäisen Villen, ja totesi siinä ihan ujon Villen nenän edessä, että "Etkös olekin vähän rakastunut minuun?" ja heilutteli samalla sormen nokassa uutta Hello Kitty-laukkua, jonka sisältöä tiesi Villen kovasti himoavan. Siellä oli esimerkiksi muutama örkkipallo, jotka lattialle heitettyinä avautuivat. Kyllä siinä lujempikin ylkä on kiireen vilkkaa valmis myöntämään vaikka mitä ja niin teki myös Ville. Neidon silmiin syttyi lemmenpalo ja sen jälkeen ei Villellä ollut hetken rauhaa, koska kun on kerran rakkautensa myöntänyt niin se on sitten menoa. Sitten leikitään yhdessä, aina. Ja luetaan kiltisti neitosen lukuisat rakkauskirjeet, kuvia unohtamatta. Ja mikä tärkeintä; EI LEIKITÄ TOISTEN TYTTÖJEN KANSSA !!! Eikä ainakaan ilman lupaa.  Vielä ei ole Ville ottanut hatkoja, mutta luulenpa ettei tätä romanssia enää montaa päivää kestä ja olen siitäkin lähes varma, että lemmekäs daami kyllä löytää uuden uhrin melko pian. Yritystä tuskin ainakaan puuttuu. Minä taidakin ottaa ensi viikonloppuna samat, hyväksi havaitut keinot käyttöön ja heiluttelen moottorisahaa kysyen samalla, että "etkös vaan rakastakin minua aika paljon?" ja jos tähän tulee myötävä vastaus, otan seuraavaksi raivaus-sahan esille ja kysyä livautan että "etkös vaan haluakin  kosia minua ihan kamalasti?" . Ja kun se on naimisiin saatu, niin takulla ei leiki toisten tyttöjen kanssa! Siinä on ja pysyy.  Eikä se ehdi minuun kyllästyä ennen maailmanloppua, olen minä sen verran hyvä .........kokki....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti