tiistai 24. toukokuuta 2011
Liirum laarum
Sehän on niin, että asioilla tuppaa aina olemaan kaksi puolta, hyvä ja vielä parempi. Jos nyt vaikka sattuu tuttavapiirissä olemaan pariskunta jolla on jonkinasteista erimielisyyttä, jopa riitaa, niin kannattaa kuunnella kummankin osapuolen näkemys asiasta, mielellään eri aikaan. Ei ole ollenkaan sama. Lapset alkaa muksia toisiaan ja kun kysyt kenen syy, niin takulla kukaan ei tunnusta olleensa syyllinen, mutta kuulet kyllä sata erilaista syytä miksi toinen on tyhmä ja sietää saada turpaansa. Poliiseille tämä on varmasti aivan arkipäivää. Eikä ole mitään syytä, miksi hyvää juorua ei laita kiertoon kun se ihan saletisti saa matkalla lisää hyviä ja värikkäitä lisukkeita. Sehän on vain yhdenlaista tarinankerrontaa, joku vain nimesi sen niin rumasti ettei kukaan kehtaa tunnustaa tekevänsä sitä vaikka ihan jokainen takulla joskus juoruaa. Siis tarinoi. Eikä sillä nyt niin monesti ole kauheasti väliäkään kuka oli oikeassa, jotku asiat vain ei ratkea ikinä. Otetaan nyt vaikka piispa Henrik ja Lalli, jolla palo käämit ja kolautti toista kirveellä päähän. Kuka siinäkään sitten loppujen lopuksi oli se lopullinen syypää. Jos Henrik olisi kyennyt kertomaan asiasta oman näkemyksensä, niin sehän olisi väittänyt että " No ihan pienestä suuttui, minä kun sitä nyt vähän körmyytin ja ojensin oikealle tielle, niin jätkä tulee pätkimään kirveellä. Kyllä ei ole mitään rotia!" ja Lallihan oli taas sitä mieltä että mitäs tuli litkimään ja latkimaan kaikki talon antimet ja ihan ilmatteeksi luuli saavansa. Pää poikki mokomalta. Lopputulos on kuitenkin sama, oli syy mikä tahansa. Siis aivan sama jos Eero menee vieraisiin, saa tippurin ja jää kiinni, mitä sillä on enää väliä miksi se sinne meni. Se on turha (ex)vaimon itkeä kollottaa ja etsiä syitä loputtomiin. Se meni jo. Joskushan sitä voi tietysti ottaa opikseen eikä esimerkiksi hauku pomoa enää varotuksen jälkeen toistamiseen, mutta siinäkin asiassa on kaksi puolta. Omasta mielestä saatat olla kovinkin oikeassa ja syy on tietysti pomon, hirvee Hitleri. Pomo taas muistelee miksi on oikeastaan sinut palkannut ja kuinka pian sinut voisi korvata, vai tarvitseeko sinua edes korvata? Jaapa-jaa, kaksipuoliset asiat ne kuitenkin tekevät elämästä jännän ja mukavan muistella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti