Minähän en mielelläni mene vaihtamaan mitään hyväksi havaittua, en miestä enkä asuntoa, en mitään muutakaan. En ole sillä tavalla seikkailunhaluinen ja rohkea. Olen asunut samassa kerrostalossakin jo yli kaksikymmentävuotta kun en poiskaan ymmärrä muuttaa. Ja jos löydän hyvän kampaajan, en vaihda. Sitä voi jokupäivä peilistä katsoa kulipäärotta jos oikein huono tuuri käy. Paitsi että kampaajia olen kyllä joutunut vaihtamaan aika tiuhaa tahtia, koska kukaan ei ole ollut vielä se maailman paras. Nyt sitten koitti se aika, etten päässyt nypityttämään kulmakarvojani sille tutulle kosmetologitädille, joka on melkein mykkä, mutta muuten mukava ja taitava työssään. Niinhän minä olen luullut, mutta tänään hän kohtasi voittajansa. Koska en lukuisista yrityksistäni huolimatta saanut varattua aikaa mykälle (aina vaan vastaajaan meni puhelu!) niin otin sitten summassa samalta kadulta toisen kosmetologin numeron ja rimpautin sille. Pakko oli kun kulmakarvat esti jo näkyvyyden, oli hankala kävellä kun karvat jäi kengän alle. Tällä uudella firmalla oli hieno nimi, jotenkin tehokaan oloinen oli ihminenkin siellä puhelimen toisessa päässäkin sinne soittaessani, joten tästä päättelin tulevan hintaa karvan nypyttämiselle. Antaa mennä, siksihän tässä kahta työtä tehdään, että edes joskus sais leveillä! No tänään minulla sitten oli se aika, kello puoli neljä. Siellä hienossa liikkeessä ei ollut kuin sellainen verkkapukuinen, nuori tyttö joka ihmeteli, että "Virpi on sairas, eikö sinun aikaa ole peruttu?". No ei ollut ja sitten hän soitti liiikkeen omistajalle (joka myöhemmin osottautui tytön äidiksi) joka oli tukka suorana juoksemassa palvelemaan minua sekä toista rouvaa joka häntä jo siellä odotteli. Aha, meillä on siis päälekkäiset ajat, onpa jännää, ajattelin. Meni niin mielenkiintoiseksi, että oli aivan pakko katsoa loppuun asti, miten tämä ilmeisen tehokas täti meidät hoitelee. Odottelin noin viisi minuuttia kun ovesta juoksi sisälle hyvin huolitellun oloinen rouva anteeksi pyydellen.Virpi (työntekijä) oli oksennustaudissa ja nyt sitten piti hoitaa kaikki ihan yksin! Hän oli ollut hoitelemassa vähän kiinteistökauppoja, eikä ollut huomannut kuinka aika rientää. Juu, niinhän niissä semmosissa jutuissa yleensä minullekin käy.....tuttua, tuttua. Ja hah! No sitten selvisi kupletin juoni; toiselle asiakkaalle laitettiin pikapikaa jotain puudutusainetta kulmiin ja sillä aikaa kun hän istui elmun-kelmu otsalla lukemassa uutta Annaa, niin minut temapaistiin toiseen huoneeseen nypittäväksi. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kun se toinen asiakas kelmutettiin ja tämä kauneus-rouva syöksyi vaihtamaan valkoisen työ-asun päällensä, niin minulla jo vähän kiehui karvanaaman alimmassa kerroksessa. Siis kuinka kauan tässä nyt odotellaan ja miten se on noin tohelo, ai tuolikin puuttuu! Ja nyt se menee hakemaan jotain lamppua, samalla sulloen paperia minun kenkien alle. Jahas, sitten hän toi huoneeseen cd-soittimen ja laittoin kieltämättä ihanaa rentoutus-musiikkia soimaan. Se oli hyvä juttu, jos olisi avannut radion ja olisin joutunut kuuntelemaan alueuutisia, olisin ollut kohta aika ikävä asiakas. Nyt oli kaikki aika kivasti, enää ei oikeastaan häirinnyt se odottelu ollenkaan, mikäs siinä oli pötkötellessä pehmeällä petillä. Psykologista silmää omasi hän, huomaan.
Vähän kyllä pilkahti mielen perukoilla, että kuinkahan sille kelmupäälle käy, jos tämä minun kulmien tuusaaminen kestää reilusti yli sille varatun ajan....lähteekö siltä tunto kuinka laajalta alueelta, mutta mitäpä se minulle kuuluu. Kun vihdoinkin päästiin itse asiaan, kävi ilmi, että kosmetologi oli todella nopea ja taitava. Eikä sitäpaitsi sattunutkaan niin paljoa kuin ennen, kerassaan upeaa. Hän myös jutteli, muttei kälättänyt ja se on NIIN TÄRKEÄÄ! Kulmista tuli juuri sellaiset kuin halusin, ei mitkään millin sänget ja hinta oli puolet halvempi kuin mykällä! Voi onnen ja ilon päivää!!!! Tuonne menen toistekkin, aivan varmasti menen. Tämä päivä oli muutenkin iloinen. Kotimatkalla nimittäin huomasin, että naapurin tönkkökäsi oli löytänyt rakkauden, samanlaisen tököttäjän. Taustoista sen verran, että kyseinen nainen asuu tuossa naapurikorttelissa ja hänellä on sellaiset hauskat sivuille viistosti sojottavat kädet, jotka ei kävellessä heilu mihinkään suuntaan, sojottavat ihan jäykkinä. Ja nyt hän oli löytänyt miehen, jolla oli myös sojottavat kädet! Samikset! Ai miten ihanaa!!! Miten todennäköistä on, että kaksi sojottajaa kohtaa toisensa, mietippä sitä ja iloitse kun näin kuitenkin on käynyt. Kaikkea hyvää heille. Paitsi jos se olikin sen veli......no ei kai nyt sentään. Sojottelimisiin!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti