torstai 5. toukokuuta 2011

Karvainen kuin Igor

Mistä lie mahtaa johtua, mutta tuo meikäläisen karvankasvu on jotain aivan omaa luokkaansa. Siinä jää naapurimaan kuulantyöntäjät toiseksi.  Olen alkanut hiljalleen taipua ajatukseen, että alun alkaen minusta piti tulla mies, mutta jossain kohtaa joku meni pieleen -ehkä materiaali loppui kesken- ja sitten sorvattiin kumminkin nainen. Karvanen kuin kerbiili. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sen pahemmaksi tilanne muuttuu. Ennen  riitti kun ajeli ne paikat, jotka naiset yleensäkin ajelee, mutta nyt pitää ajaa jo partakin. Se se vasta on kamalaa! Että ihan on kohta oma höylä ostettava, partavaahtoa voi varmaan lainata talon miesväeltä.Siinä me sitten jonain karmeana päivänä seistään kylppärin peilin edessä rivissä raakaamassa partaa. Olisi ihan reilua, että kun kerran parta jo kasvaa, niin riittäisi kun sen nyppii pois kerran kuussa. Vaan mitä vielä, ei riitä, se pitää nyppiä joka toinen päivä! Enkä minä edes näe enää kunnolla, pitää tunnustella tuliko kaikki nypittyä. Kulmakarvatkin rehottaa kuin Hannu Karpon susilakki jos ei  niitä jatkuvasti ole huoltamassa. Äläkä edes kuvittele, että minulla on hennon naiselliset, vaaleat karavat. Ei ole. On mustaa teräsvillaa, jos sitä jää leukaan sojottamaan niin takulla kaikki huomaa. En tunne ollenkaan omakseni näitä naisellisia mainoslauseita jolla jotain Venus-merkkisiä karvankatkojia mainostetaan; "Paljasta sisäinen jumalattaresi". Ja pah!! Siinä ehtii mennä tukkoon terä jos toinenkin, ennen kuin minun sisäinen jumalatar löytyy. Enpä usko että on kotona ollenkaan.
Hiuksia on pitänyt värjätä jo pitkästi yli kymmenen vuotta, ei siksi että "koska olet sen arvoinen" vaan siksi,että olen sen värinen. Siis harmaa. Tästä voimme taas tehdä yhteenvedon, ettei ole reilua mikään. Hiukset on harmaantuneet jo alle kaksikymppisenä, mutta nämä muut karvat vaan törröttää pikimustina. Täytyy varmaan alkaa keräämään talteen kaikki karvat ja kehräyttää ne langoiksi. Teen sitten vaikka turkin itselleni. Ja lapaset. Ja sukat. Ja pipon. Ja viltin.Ja autoon penkinpäälliset. Ja kaverille kans. Sitähän riittää.......
Joskus vielä muutun luomu-ihmiseksi ja annan rehottaa ja pään jätän värjäämättä. Minusta tulee musta-harmaa peikko. Menen kannon nokkaan istumaan ja alan irvistellä turisteille. Minusta tulee matkailuvaltti, aito lappilainen turjake.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti